Sivut

maanantai 4. elokuuta 2014

XLV

Kävelen
porras kerrallaan

jokainen vie minua
kauemmas sinusta
ja en haluaisi mitään muuta
kuin huutaa
että käänny nyt saatana takaisin.

4 kommenttia:

columba livia kirjoitti...

Tässä yhdistyy herkkyys ja jonkinasteinen rujous. Tykkään.

Ja aina kannattaa huutaa ja kääntyä. Mitään ei ikinä tapahdu, jos kukaan ei viitsi tai uskalla.

Ester kirjoitti...

Kiitos!!

Uskaltaminen on hankalinta, koska todellisuus pelottaa välillä.

Elina kirjoitti...

Täynnä tunnetta!
Tuli juuri sellainen olo, että niin juuri saatana. Ihana..

runosi muutenkin ovat ihanan suoria, lyhyitäa ja ytimekkäitä - tosin itse olen tottunut kerryttämään tunnetta pitkästikkin ja lukemaan pitkiä runoja. Lyhyisiin on hankala ladata niin paljon valoa ja väristyksiä kuin pitkiin runoihin. Onnistut silti kunnioitettavasti!

Ester kirjoitti...

Kiitos!

Omasta mielestäni pitemmästi kirjoittamisessa on se riski, että toistaa itseään. Ainakin jos on näin yksinkertainen ihminen kuin minä :D mutta hienoa, että tää herätti ajatuksia.