Sivut

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

2016

Olen kirjoittanut kuluneen vuoden aikana vähiten Välähdyksien historian aikana. Toisaalta olen ollut tyytyväinen moniin tämän vuoden teksteihin.
Minua siunattu myös useilla superihanilla kommenteilla ja seuraajilla. Kiitos siis, että olette.
En aio ottaa yhden runon joulukuusta stressiä sen enempää kuin uuden vuoden alustakaan. Sitten kun sanat taas taipuvat, olen täällä sanomassa.

Rauhaisaa joulua edelleen, ja tehkää tulevasta vuodesta vielä parempi!

-
Nämä eivät ole hyvästit,

enkä lupaa muuta
kuin että aina palaan

torstai 8. joulukuuta 2016

CCXXXVI

tässä talossa
tuoksuu kodilta ensimmäistä kertaa
joulupöytäliinassa on vielä mummola

olen mieluummin
se joka jää

vaikka lähtisin

maanantai 28. marraskuuta 2016

CCXXXV

muistatko vielä
sen illan
kun sormissasi oli tähtitaivas
ja hämärässä satoi henkäyksiä

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Suhdehorisontti

sinä iltana
itkin kaikki menneet
ja tulevat

ja silti sinä
pysyit

perjantai 18. marraskuuta 2016

CCXXXIV

ikävä on vieläkin
sama
vaikka sinä enää et

tiistai 15. marraskuuta 2016

CCXXXIII

sanovat että kaikilla
on oikeus tulla unohdetuksi

meilläkin?

perjantai 4. marraskuuta 2016

CCXXXII

jätitkö sormenjälkesi minuun
että löytäisit takaisin perille

torstai 3. marraskuuta 2016

CCXXXI

Sellaisille joita sanat koskettavat
jotka näkevät ensilumen joka aamu,
uskovat riittävän hyvään
ja joita hymyilyttää syyttä
en toivo
yksinäisiä lakanoita

vaan
kunpa joku koskettaisi
kuin runo ennen puolta yötä
yhtä hitaasti
yhtä kevyesti

tarkoituksella

tiistai 1. marraskuuta 2016

CCXXX

marraskuu,
olet muistoja joita ei pitänyt olla
ikävä joka kirvelee enää
herätyskellon hämärässä

marraskuu,
edelleen valmiina kätkemään
puolet kaikesta kivusta
kaikki kyyneleet

maanantai 17. lokakuuta 2016

CCXXIX

voiko olla pieniä tunteita,
yhden illan
ehjempi minä

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

CCXXVIII

Haluaisin soittaa ja varmistaa
onko sielläkin
hämäriä aamuja, jolloin
hetket on pitkiä
ja ikävä?

maanantai 3. lokakuuta 2016

Onneksi on

hitaasti nousevissa aamuissa vielä kaikki toivo
syksynpunaisia lehtiä jaloissa
vielä paljon kerrottavaa
                 vähän sanoja
tähtitaivaita ja niiden alla ihmisiä
jotka hengittää samaan tahtiin

torstai 29. syyskuuta 2016

Syksy

Aamuisin alkaa olla pimeää
mun alaselässä ihoa joka ei
herää ilman kosketusta

perjantai 23. syyskuuta 2016

CCXXVII

Tyhjiä iltoja tarvitaan
siksi että saisimme olla
juuri niin
juurineen
r i k k i

että totuus
ja toivo nostaisivat
sen mikä ei illalla vielä huomiseen uskonut

torstai 22. syyskuuta 2016

Carmina tibi III

I
tule
ole
rakasta

II
sulla oli kylmät varpaat
etkä millään olisi malttanut irrottaa huuliasi
mulla vähemmän iltoja itkettävänä,
sisältä jäätävää ikävää

III
Et tiedä
miten paljon olet rikkonut

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

CCXXVI

Asun siellä missä talvi ei tule, missä ruuhkabusseihin tottuu koska on pakko,
missä kukaan ei naura tai naurata (paitsi kännissä vahingossa)

Asun siellä missä televisiomainokset on vääriä
ja ovet on lukittava yöksi eikä kukaan
soita ovikelloa ja lainaa puolta desiä sokeria

perjantai 9. syyskuuta 2016

Kun on saanut ikävöitäväkseen II

kun on saanut ikävöitäväkseen
kodin ja kaiken valossa paljaan
ihmiset joiden kanssa on hyvä
tietää enää
että vielä minä palaan

tiistai 6. syyskuuta 2016

Kun on saanut ikävöitäväkseen I

kun on saanut ikävöitäväkseen
kaiken kauniin ja rakkaan
muistaa enää
miten iholleni eivät muut hengitä
niin kuin sinä

sunnuntai 28. elokuuta 2016

CCXXV

lempisanoja:
- lähellä
- koti
- halaus
- nauru
- lämpö
ja sitten sinun nimesi kolmeen kertaan kuiskattuna
kun pimeässä yössä
ei enää kuin
me

torstai 25. elokuuta 2016

CCXXIV

sinä, ohimennen olkapäätä vasten,
tahallaan ja tarkoituksella

minä,
täällä ja tässä

keskiviikko 17. elokuuta 2016

CCXXIII

toisina päivinä ilmassa on enemmän
sitä kaikkea mitä en vieläkään saa kerrotuksi,
mielessä pyörivät jonkun katseet ja aiotut lauseet
mietin, millaista elämää eletään vastapäisessä kerrostalossa,
sen kolmanneksi ylimmän ikkunan takana, asunnossa jossa palaa ystävällinen valo,
mutta ei koskaan näy yhtään liikkuvaa varjoa

sitten on iltoja, jotka tuovat muistoista mieleen
kaiken ja ei mitään
eikä siitä mistään yksikään häiritse,
koska on vielä ihmisiä joiden jälkeen hymyilyttää

lauantai 6. elokuuta 2016

CCXXII

elokuun iltoina keitän kupin teetä,
muistoilla maustettua
ja luen peiton alla runoja,
ajattelen sinua

ja miten vapaus kutiseekaan jalkopäässä
kun ymmärrän
että joku toinen kirjoitti jo minusta,
kirjoitti valon vesipisarat ja
ikävän

että eilinen vieressä ei tekisi enää kipeää

maanantai 1. elokuuta 2016

CCXXI

Tälle rannalle
ovat astuneet monet askeleet,
hiipineet hiljaa viereen,
häipyneet melkein huomaamatta

ja sitten sinä
joka määrätietoisesti kävelit
läpi jokaisen varjoisankin poukaman,
aamuöisin suutelit kasvoiltani ikävän --

ja minä,
minä todellakin huomasin
miten jätit jälkeesi
rikki raavitun rakkauden

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Inhimillisyyteni II

on myös asioita
jotka eivät ole
minun syyni

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

CCXX

Kesä ei koskaan ehtinyt meille
joille hämärä oli hiljaista ja lehdet irtosivat puista
minulla on nyt
yöttömien öiden kesäillat ja farkkujen vasemmassa takataskussa
erään rakkauden sirpaleet
jotka löytäjä saa pitää

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Vapaapäiviä ja hymyjä

voitaisko jäädä tähän
kiivettäis tuohon kalliolle
kateltais aurinkoa ja
syötäis niitä torilta ostettuja sulaneita jätskejä
toistemme sormista

tiiätkö, miten asiat on joskus ihan hyvin?

tiistai 21. kesäkuuta 2016

CCXIX

Sataa jo sisään 

psykologisesti kyseenalaista
että yritän unohtaa muistamalla jonkun muun

aamukasteella kirjoittaisin rappusillesi
miten ikävöin edelleen eniten

En mieleen saa enää miten sun ihosi menikään

(Vesala & Elastinen: En tunne sua)

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

CCXVIII

Mikään ei tunnu miltään,
ei läpäise tätä selviytyjän kuorta
paitsi kaunis ilta-aurinko, joka valuttaa ne kolme kyyneltä
joita sinä enää et

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

CCXVII

Se iskee yleensä jossain
hedelmien ja leipien välillä
toisinaan vasta maitohyllyllä
se etten saatana kävele enää askeltakaan

ja mikä kiire nyt olisikaan,
kotiin jossa odottavat vain seinät, eivätkä nekään puhu.

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Mitä jäljelle jää

Ne aamuyöt
jolloin maailma on minua vahvempi
mutta sinä siinä välissä
ettei suojamuureja tarvita

Ne yöt kun
valvotaan niin ettei edes väsytä
ja suudellaan niin ettei
mitään epäselvää
jää

perjantai 27. toukokuuta 2016

CCXVI

Kaipaus
maalaa kaiken
läpikuultavalla yhdentekevyydellä

tiistai 24. toukokuuta 2016

Toivon että muistan sinut

Vielä sittenkin
kun olen vanha ja väsynyt
toivon muistavani
lämpimänväriset yöt,
ihon ihoa vasten,
ja sielut,
sydämet sylissäni

CCXV

Ilmastoinnin huminakin
tuntuu liian paljolta tässä talossa
jossa on seurana vain yksi hengitys

perjantai 20. toukokuuta 2016

CCXIV

Loman jälkeen
huoneissa kumisee tyhjyys
ja seinissä valkeus
näillä muistoilla elän seuraavat sata vuotta

millä minä yleensä elän:
-  teellä, suklaalla ja suudelmilla
- sinun mitäkuuluu:llasi
- aamuauringon säveltämällä lenkkipolulla
- harvinaisilla maratonpuheluilla joiden jälkeen arkeen paluu kestää tunnin tai kaksi
 musteenjäljellä päiväkirjassa
- huokauksilla, kuiskauksilla ja hiljaisuuksilla joita sinä et edes huomaa
 ja ihollasi, sitä minä hengitän

niillä minä elän, ja näillä muistoilla, elän vaikka seuraavat sata vuotta.

tiistai 17. toukokuuta 2016

CCXIII

Junassa on aina kaunista

Lähtemisillä ei ole enää merkitystä,
paluilla ei vielä väliä

perjantai 6. toukokuuta 2016

CCXII

onko ikävällä maksimiarvo,
meidän funktiolla huippupiste
yhteys

sydämestä sydämeen

torstai 5. toukokuuta 2016

CCXI

Kun on niin hauraasti
sovussa itsensä kanssa
ettei uskalla liikahtaa

tulisit, halaisit.

perjantai 29. huhtikuuta 2016

CCX

Ja sitten on kiire
muistaa, varmistaa
miltä sun lapaluut
tuntuu kämmenissä,
iho sormissa

Enkä minä irrota
koska iholtasi on
lyhyt matka uneen

torstai 28. huhtikuuta 2016

Vastaheränneet

Vastaheränneillä
meillä
on huulien ja ihon välissä
magneettikentän mentävä rako

pieniä pisaroita, lämmöstä ja lemmestä
juopuvia
Meillä on kaikki maailman
rohkeus mutta ei muuta tarvetta --
paitsi välittää, välittää ja
koskettaa

CCIX

Yksinäisistä illoista
soisin mieleen jäävän
juuri näiden
jolloin hymyilyttää ilman syytä

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Sikermä yksinäisistä

ukkonen tammikuussa
leskenlehtiä hangella
ei kai
me
olla
satunnaisilmiö

-

joskus enemmän kuin ratkaisuja
etsin sanoja
joilla joku olisi
kertonut
miltä nyt tuntuu

-

todellisuutta ylläpidetään jatkuvasti,
se ei ole jossain odottamassa meitä

niin kuin minä sinua

-

sumeat yksinäiset viikonloput
ovat yhteenlaskettuina
enemmän kuin me

nyt pitäisi vain osata tulkita tulos

tiistai 19. huhtikuuta 2016

CCVIII

Onnellisuus
tavallisina aamuina
on kaikkein
onnellisinta.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Otteita muistikirjasta

Että tiedä se, jos jäät:

- perjantaisin maataan lattialla lukemassa runoja, katsellaan
taivasta ja toisiamme, jätetään laskut avaamatta
- muumirooibos parantaa kaiken
- aamuisin pussataan
ennen lähtöä

tiistai 12. huhtikuuta 2016

CCVII

ei näillä kyynelillä
mitään syytä ole

joskus niitä vain on enemmän kuin sanoja

maanantai 11. huhtikuuta 2016

CCVI

Eilen ei
tarvinnut sulkea maailmaa pois
       se oli jo valmiiksi toinen todellisuus
ja hetken turvallinen
kaikessa naurussaan

Ja sinussa

aurinkoisessa junassa
laitan silmät kiinni ja yritän kuvitella
kaiken vielä pois

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

CCV

Pieninä paloina
on sydämeni maailmalla

koti on tässä,
missä tahansa

Rakkaat, pidättehän
palasistani huolta
Kunnes palaan

maanantai 28. maaliskuuta 2016

CCIV

niin ohut on iho
että otteessasi
liukenen
                 melkein hahmottomaksi

valon hivuttautuessa huoneeseen
sinä olet se joka
                 piirtää minulle muodon
Ja sormillaan muistuttaa
tästä hetkestä ja ikuisuudesta

niin ohut on iho
että kaksi sydäntä ovat sama
sen hapettoman henkäyksen verran --

iho on ohut
Ja siksi tuoksukin jää

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Sokeita pisteitä

on kaksi asiaa
joita emme osaa nähdä

oma tyhmyytemme
ja toisen rakkaus

*

aikamatkaan riittää joskus
huulesi
huulillani,
pisara eilisyyttä ja hengityksen täydeltä
huomisen unohdusta

*

rakasta
rakasta aina enemmän
mitä kauemmas tiemme kulkevat

sillä niin minä palaan taas takaisin

lauantai 19. maaliskuuta 2016

CCIII

tykkään pilkuista
kun ne voi unohtaa ja säännöistä
jotka rikkoa

luetteloista teestä auringosta ja rakkaista

ihoa
ja ihon ikävää
tiheissä epätasaisissa erissä

koska ei kirjoittaminen ole tasapainoista

-
Inspiraationa  huhtikuun nakkaama Liebster Award. Yhtä lailla myöhässä. Integraatio kysymyksistä 1 ja 9.

perjantai 18. maaliskuuta 2016

CCII

se eskaloituu
herätyskelloaamuina vielä yhteen torkutukseen
jotta voisin taas painaa nenän sun solisluun viereen


-
Samakuu haastoi joskus (= kauan sitten) Liebster Awardilla ja nyt minä vastasin. Yhteen kysymykseen tosin. Mutta ehkä part 2 ilmestyy vielä.
Ja se kysymys oli nro 7, jos jotakuta kiinnostaa.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

CCI

yhtenä aamuna kevät hyökkää harmaan kaupungin ylle
aurinkoa näkyy vähän puiden latvojen välistä, sä avaat ikkunan

alakerran remontti kuulostaa rännejä nokkivilta variksilta, me ei välitetä
vaikka myöhästytään molemmat

kunhan viimeinen sana saa olla suudelma

CC

koti on mielentila

jossain
sen mielentilan vain saavuttaa helpoiten

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Kaksien villasukkien aamuna

oppisinpa piirtämään rajat
vahvoiksi
itseni ja maailman väliin
että maailma muistaisi pysyä etäällä

perjantai 4. maaliskuuta 2016

CXCIX

Mun satukirjassa
ei oo onnellisia loppuja

Jos en pelkäis kipua
sanoisin vielä kerran
että rakastan

tiistai 1. maaliskuuta 2016

CXCVIII

Muistatko:
tilasit ihmisen,

ei reklamaatio-oikeutta

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Halauksenkaipuu

sun odottaminen
on kai
automatisoitu muhun

Kevät II

Haluaisin olla viistoistavee ja haaveilla
poikaystävästä wanhojen päivästä ajokortista vastuusta abikeväästä
vapaudesta

Soitan kotiin kolme kertaa illassa
koska seinät on keskustelukumppaneina vain keskinkertaisia

Huomenna
me kävellään Hai-saappaissa Aleksanterinkadulla ja
puhutaan maailma halki poikki ja pinoon

välillä mä jaksan rakastaa

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

CXCVII

tänä talvena olen kadottanut
monia asioita

mutta olen minä löytänytkin:
polun jolta olla eksyksissä,
katseen jota kaivata

maanantai 15. helmikuuta 2016

Riippuvuustarkastelu

sä nukahdat ensin
mun haarniska alkaa säröillä
kuin tuhkimon raukeava taika

ahdistan kyyneleet poskihampaisiin,
lakanan nyrkkiin
rutistan sun kättä kuin oisit katoamassa
unimaailmaan
voiluojaettäpelkään

aamuyöllä herään sekaviin uniin
ja sä olet edelleen siinä

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

CXCVI

miksi et
kunnioita
lupauksia
jotka annoit itsellesi

lauantai 13. helmikuuta 2016

Kevät

jokin välitila
siitä mitä halusin

ja siitä mitä jäljelle jäi


tänään paistaa sentään aurinko

tiistai 9. helmikuuta 2016

CXCV

ehkä kaikkea
ei olekaan tarkoitus
unohtaa

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

CXCIV

Näistä aamuista minä toivon muistavani
kuukauden Tabermannin kalenterissa, pörröiset hiuksesi ikkunaruudun kalpeassa valossa
kauniita sanoja ja puhalluksia kaulakuopassa
                 ehkä minä vähän toivoin että herätyskello ei olisi toiminut

Näistä aamuista jää kaikumaan
karhea kosketus, uninen katse ja 

Et ehkä arvaa
mutta joka ilta minä elän ne aamut uudelleen

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Pelonkorvaaja

jätän vastaamatta,
katson ohi,
sanon tarpeettoman
kovia sanoja
koska suojakuoreni kestää ne paremmin
                                                           
                                                      sormia polttaa jos otan vielä yhdenkin askeleen

perjantai 29. tammikuuta 2016

CXCIII

Lattialla maatessa
palat pysyvät paremmin paikoillaan
mutta sellaisina eilisinä hetkinä
mikään ei ole riittävästi,
ei minulle, ei nyt

(paitsi ehkä yksi pieni halaus)

tiistai 26. tammikuuta 2016

CXCII

onneksi niistä öistä
jää sentään vesilasi
ja aamuista
sinulta tuoksuva tyynyliina
- en nähnyt unta

tiistai 19. tammikuuta 2016

Carmina fortis

sanovat että tyhmyyteen
liittyy toimiminen vastoin omaa etuaan
eikä rakkaus sitä etsi
-
melkein kaikki suomalaiset pelaavat
vähintään satunnaisesti
niin kuin me


vaikkei tulella saa leikkiä