Sivut

maanantai 28. maaliskuuta 2016

CCIV

niin ohut on iho
että otteessasi
liukenen
                 melkein hahmottomaksi

valon hivuttautuessa huoneeseen
sinä olet se joka
                 piirtää minulle muodon
Ja sormillaan muistuttaa
tästä hetkestä ja ikuisuudesta

niin ohut on iho
että kaksi sydäntä ovat sama
sen hapettoman henkäyksen verran --

iho on ohut
Ja siksi tuoksukin jää

2 kommenttia:

Sielu tuhansina sirpaleina kirjoitti...

huh, tää oli ihan superkaunis!

Ester X kirjoitti...

Oi, kiitos <3