CCXXXI

Sellaisille joita sanat koskettavat
jotka näkevät ensilumen joka aamu,
uskovat riittävän hyvään
ja joita hymyilyttää syyttä
en toivo
yksinäisiä lakanoita

vaan
kunpa joku koskettaisi
kuin runo ennen puolta yötä
yhtä hitaasti
yhtä kevyesti

tarkoituksella