helmikuussa voi koskea kevättä
valo
hengittäminen
sulavasti narskahtava lumi kengän alla
pieni juttutuokio naapurin kanssa
aika, joka kuluu kysymättä:
kukaan ei haluaisi olla se joka jää jäljelle
helmikuussa voi koskea kevättä
valo
hengittäminen
sulavasti narskahtava lumi kengän alla
pieni juttutuokio naapurin kanssa
aika, joka kuluu kysymättä:
kukaan ei haluaisi olla se joka jää jäljelle
Lopulta on varsin kummallista,
mitkä asiat kaikista vuosista muistaa:
pakkasesta harmaan maanantai-illan kaupunginkirjaston portailla,
sen Satamakadun kevään, kun ajan kuluminen tuntui vain myytiltä,
miten sun korvalehdet oli usein kylmät poskea vasten,
taivaanrannan tai ruohikon joltain satunnaiselta sunnuntailta.
Lopulta sitä muistaa niin kummallisia asioita,
sun sormenpäiden painon niskahiusten lomassa.
- puhtaiden lakanoiden tuoksu
- kotioven sulkeminen selän takana työpäivän jälkeen
- viesti ystävältä
- ilma sateen jälkeen
- normaalista poikkeava kävelyreitti tutussa ympäristössä
Miksi idiootteja on
aina eniten ikävä
ja miksi niin pienet seikat saavat valokuvasi näyttämään
niin hyvältä, tutulta, kaikelta
silitä
silitä hiusrajaa, pehmeää
ihoa niskassa
välillä on kuin kannattelisit päätä puolestani,
puolet vähemmän huolta
Rakas,
tietäisitpä:
- miten rohkea olet (älä pelkää niin paljon)
- miten elämä kuljettaa ja unelmat voivat toteutua
- että aina voi nukkua päiväunet tai soittaa kotiin
- on myös asioita, jotka eivät ole sinun syysi
- miten ok on sanoa "ei" (ne väärät eivät rakasta sinua yhtään enempää, vaikka sietäisit aivan kaiken)
- ja tarpeellista sanoa "olet tärkeä"
- h e n g i t ä ,
sillä kaikki kuitenkin järjestyy.