CCLXIV

jos voit sanoa
jotain ilahduttavaa
sano

eikä monellakaan asialla
joita nyt murehdit
ole suurta merkitystä
viiden vuoden kuluttua

CCLXIII

Tarvitaan:

viestimaratoneja WhatsAppissa, naurua, flunssaton elämä, muistoja, välillä kivi kengässä, hymyilevä vastaantulija, ”kiitos” kadulla, kaikki se toivo, tulevaisuus

miten keväisin koko maailma
on äkkiä auki
vaikka samalla sitä haluaisi ryömiä peiton alle
maaliskuuksihuhtikuuksi, ja toukokuussa herätä

ja katse, joka pitää juurettomuuden kauempana,
siinä on koti.

CCLX

Ne ihmiset,
joiden on tarkoitus pysyä
pysyvät kyllä

Perillä

Sylissä,
ihoon sormenleveyden matka,
sieluun ei sitäkään

CCL

onnellista on kun toisinaan
on vielä päiviä
joiden jälkeen sitä ajattelee

                 auringonpolttamana ja mieli kevyenä

voi kai tässä maailmassa joku vielä kestääkin

Kevät III

Eikä sitten enää tarvita
ketään toista
kun muistaa miltä tuoksuu toukokuu,
miten hiljaisuus väreilee puissa ja
hiuksia pyörtävä ahava aavistaa jo kesää
varjossa nurmella aamukastetta

mutta sisällä hehku,
onni omassa hymyssä

CCXLVIII

kaikki kai me ollaan vähän vinksallaan,
kuka mihinkin, keneenkin

-

mietin vain että mitä sinä meistä muistat

CCXLII

Sinussa on vahattu taivas
puremia pakkasesta
sulaveden purot ja aamuauringon säteet

tuoksu kuin koti ja silmät
heijastavat kaikki tärkeät vastaukset
joita minä kysyn uudelleen ja uudelleen
melkein hengittämättä

Suhdehorisontti

sinä iltana
itkin kaikki menneet
ja tulevat

ja silti sinä
pysyit

Onneksi on

hitaasti nousevissa aamuissa vielä kaikki toivo
syksynpunaisia lehtiä jaloissa
vielä paljon kerrottavaa

                 vähän sanoja

tähtitaivaita ja niiden alla ihmisiä

jotka hengittää samaan tahtiin

CCXXIII

toisina päivinä ilmassa on enemmän
sitä kaikkea mitä en vieläkään saa kerrotuksi,
mielessä pyörivät jonkun katseet ja aiotut lauseet
mietin, millaista elämää eletään vastapäisessä kerrostalossa,
sen kolmanneksi ylimmän ikkunan takana, asunnossa jossa palaa ystävällinen valo,
mutta ei koskaan näy yhtään liikkuvaa varjoa

sitten on iltoja, jotka tuovat muistoista mieleen
kaiken ja ei mitään
eikä siitä mistään yksikään häiritse,
koska on vielä ihmisiä joiden jälkeen hymyilyttää

CCXIV

Loman jälkeen
huoneissa kumisee tyhjyys
ja seinissä valkeus
näillä muistoilla elän seuraavat sata vuotta

millä minä yleensä elän:

-  teellä, suklaalla ja suudelmilla

- sinun mitäkuuluu:llasi

- aamuauringon säveltämällä lenkkipolulla

- harvinaisilla maratonpuheluilla joiden jälkeen arkeen paluu kestää tunnin tai kaksi

-  musteenjäljellä päiväkirjassa

- huokauksilla, kuiskauksilla ja hiljaisuuksilla joita sinä et edes huomaa

-  ja ihollasi, sitä minä hengitän

niillä minä elän, ja näillä muistoilla, elän vaikka seuraavat sata vuotta.

CCX

Ja sitten on kiire
muistaa, varmistaa
miltä sun lapaluut
tuntuu kämmenissä,
iho sormissa

Enkä minä irrota
koska iholtasi on
lyhyt matka uneen

Vastaheränneet

Vastaheränneillä
meillä
on huulien ja ihon välissä
magneettikentän mentävä rako

pieniä pisaroita, lämmöstä ja lemmestä
juopuvia
Meillä on kaikki maailman
rohkeus mutta ei muuta tarvetta --
paitsi välittää, välittää ja
koskettaa

CCV

Pieninä paloina
on sydämeni maailmalla

koti on tässä,
missä tahansa

Rakkaat, pidättehän
palasistani huolta
Kunnes palaan

CCIV

niin ohut on iho
että otteessasi
liukenen
                 melkein hahmottomaksi

valon hivuttautuessa huoneeseen
sinä olet se joka
                 piirtää minulle muodon
Ja sormillaan muistuttaa
tästä hetkestä ja ikuisuudesta

niin ohut on iho
että kaksi sydäntä ovat sama
sen hapettoman henkäyksen verran --

iho on ohut
Ja siksi tuoksukin jää

Sokeita pisteitä

on kaksi asiaa
joita emme osaa nähdä

oma tyhmyytemme
ja toisen rakkaus

*

aikamatkaan riittää joskus
huulesi
huulillani,
pisara eilisyyttä ja hengityksen täydeltä
huomisen unohdusta

*

rakasta
rakasta aina enemmän
mitä kauemmas tiemme kulkevat

sillä niin minä palaan taas takaisin

CCII

se eskaloituu
herätyskelloaamuina vielä yhteen torkutukseen
jotta voisin taas painaa nenän sun solisluun viereen

-
Samakuu haastoi joskus (= kauan sitten) Liebster Awardilla ja nyt minä vastasin. Yhteen kysymykseen tosin. Mutta ehkä part 2 ilmestyy vielä.
Ja se kysymys oli nro 7, jos jotakuta kiinnostaa.

CCI

yhtenä aamuna kevät hyökkää harmaan kaupungin ylle
aurinkoa näkyy vähän puiden latvojen välistä, sä avaat ikkunan

alakerran remontti kuulostaa rännejä nokkivilta variksilta, me ei välitetä
vaikka myöhästytään molemmat

kunhan viimeinen sana saa olla suudelma

CC

koti on mielentila

jossain
sen mielentilan vain saavuttaa helpoiten