Ristiriita

Kyllähän me voidaan kuvitella
ihan mitä tahansa
kaikki ei vaan voi olla totta yhtä aikaa

CCLXIII

Tarvitaan:

viestimaratoneja WhatsAppissa, naurua, flunssaton elämä, muistoja, välillä kivi kengässä, hymyilevä vastaantulija, ”kiitos” kadulla, kaikki se toivo, tulevaisuus

miten keväisin koko maailma
on äkkiä auki
vaikka samalla sitä haluaisi ryömiä peiton alle
maaliskuuksihuhtikuuksi, ja toukokuussa herätä

ja katse, joka pitää juurettomuuden kauempana,
siinä on koti.

Katsoa

miten erinäköiseksi elämä muuttuu
kun joskus osaan katsoa
niin kuin sinä minua

Vähemmän kaduttaa rohkeus

puoliyö ja kaihon värinen taivas
enemmän elämässä kai kaduttaa ne tekemättömät asiat
ne asiat

puolikkaiksi jääneet halaukset
laiturilla juomatta jääneet aamukahvit
suutelemattomat hyvät yöt

katso vielä kerran

Lähtemisiä

Joku näkee kaikki ne kyyneleet, kaikki hymyt ja halaukset
rautatieaseman seinät tietävät meistäkin melkein liikaa

Ja sitten kun aurinko ei enää niin häikäise
mina istun edelleen katselemassa lähdön tuntua,
kaikkia jotka lähtevät kiireesti saapuakseen halattaviksi jossain toisaalla,

ja kuvittelemassa että tulisit aivan yllättäen

CCL

onnellista on kun toisinaan
on vielä päiviä
joiden jälkeen sitä ajattelee

                 auringonpolttamana ja mieli kevyenä

voi kai tässä maailmassa joku vielä kestääkin

CCXLIX

onko niin että emme sano mitään
koska sanottua
ei saa 

takaisin

CCXLVI

silitä hartioilta pois
kaikki nämä pitkät päivät
ja ota mukaasi kaikki tämä rakkaus
jonka vahvin saa kantaa

Enkä minä kuitenkaan soita

sillä jälkeenpäin

minusta ei lopulta ollut
kuin laskuhumalassa
toivomaan
että et sittenkään olisi mennyt

jälkeenpäin
minä en lopulta enää
osannut kuin ihmetellä
miten

Suhdehorisontti

sinä iltana
itkin kaikki menneet
ja tulevat

ja silti sinä
pysyit

CCXXXI

Sellaisille joita sanat koskettavat
jotka näkevät ensilumen joka aamu,
uskovat riittävän hyvään
ja joita hymyilyttää syyttä
en toivo
yksinäisiä lakanoita

vaan
kunpa joku koskettaisi
kuin runo ennen puolta yötä
yhtä hitaasti
yhtä kevyesti

tarkoituksella

CCXXVII

Tyhjiä iltoja tarvitaan
siksi että saisimme olla
juuri niin
juurineen
r i k k i

että totuus
ja toivo nostaisivat
sen mikä ei illalla vielä huomiseen uskonut

Kaksien villasukkien aamuna

oppisinpa piirtämään rajat
vahvoiksi
itseni ja maailman väliin
että maailma muistaisi pysyä etäällä

CLXXXV

3
jos olisin joululahja
paketoituna kuusen alla
ottaisitko minut
vasta viimeisenä
avaisit
teippi kerrallaan
piilossa katseilta

CLXXXII

olen jälleen alkanut
leikellä lehdistä sanoja
itkeä iltaisin
ikävää ja vähän pelkoakin

vaikka useimpina aamuina
olen silti alkanut hymyillä

Olemme vain ihmisiä

niin monia asioita
joita ei koskaan sanottu
kirjeitä joita ei ikinä lähetetty

älä anna
minun jäädä
kuiskaamattomaksi 

CLXXI

Lohdullisuutta on koko maailma täynnä:
jos jokin on mahdollista,
se todennäköisesti tapahtuu

CLXIX

Aamunpaljas kaupunki,
kuura ei vielä peitä
lehdet ovat jo luovuttaneet

Niin kuin minä:
en varma
enkä valmis
mutta toivoa täynnä

Usko toivo rakkaus

1
se miten asiat vaan seuraa toistaan
ja joku aamu taas muistan kiittää

2
se että tuntematon halaa mua
ja toivon että vielä tavataan

3

se miten kodilta voi tuntua
vaikka viis minuuttia sitten tulin

Elämä (ihan vaan onnesta)

toivoa uskoa unelmoida
nauttia nauraa rakastella
juopua välittää uskaltaa
suudella hullutella ikävöidä
onnistua itkeä hidastaa
rakastaa