CCXLVI

silitä hartioilta pois
kaikki nämä pitkät päivät
ja ota mukaasi kaikki tämä rakkaus
jonka vahvin saa kantaa

CCXLIII

On jo maaliskuu
makuuhuoneen varjot lankeavat oudosti
pidän itse itseäni kädestä
illoissa kesän valo

Ehkä tänä keväänä jään henkiin

CCXVII

Se iskee yleensä jossain
hedelmien ja leipien välillä
toisinaan vasta maitohyllyllä
se etten saatana kävele enää askeltakaan

ja mikä kiire nyt olisikaan,
kotiin jossa odottavat vain seinät, eivätkä nekään puhu.