Asioita, joilla on väliä

helmikuussa voi koskea kevättä
valo
hengittäminen
sulavasti narskahtava lumi kengän alla
pieni juttutuokio naapurin kanssa
aika, joka kuluu kysymättä:

kukaan ei haluaisi olla se joka jää jäljelle

CCLXXIV

kaikkeen uskot, kaikkea toivot,

voi rakas kun antaisit välillä vaan olla
elämä seuraa kyllä

CCLXIII

Tarvitaan:

viestimaratoneja WhatsAppissa, naurua, flunssaton elämä, muistoja, välillä kivi kengässä, hymyilevä vastaantulija, ”kiitos” kadulla, kaikki se toivo, tulevaisuus

miten keväisin koko maailma
on äkkiä auki
vaikka samalla sitä haluaisi ryömiä peiton alle
maaliskuuksihuhtikuuksi, ja toukokuussa herätä

ja katse, joka pitää juurettomuuden kauempana,
siinä on koti.

CCLXII

se miten ihmiset katsovat toisiaan
kertoo yleensä
kaiken tarpeellisen

CCLXI

Ota kiinni hetkistä
tyynyliinan painaumasta poskessa
tuntemattoman hymystä ruuhkabussissa
ikkunalaudalle siivilöityvästä valosta, auringosta

Kyllä se kevät aina tulee

Katsoa

miten erinäköiseksi elämä muuttuu
kun joskus osaan katsoa
niin kuin sinä minua

CCLVIII

Ei:
- ole liian myöhäistä
- yksi ihminen voi kannatella koko maailmaa
- kannata katua, varsinkaan hymyjä
- ole väärin sanoa totuus
- mikään muutu vain toivomalla

CCLIII

ja juuri nyt kun on sydämenmuotoinen rakko kantapäässä
taivas täynnä värejä ja joki kirkas

hymyilet

CCLII

millä tavalla on lohdullista
taantua lattianrajaan, syödä astiakaappia vasten ja maata ikkunalaudan alapuolella
tuijottamassa sadetta
- itsesikö luulet löytäväsi?

Vähemmän kaduttaa rohkeus

puoliyö ja kaihon värinen taivas
enemmän elämässä kai kaduttaa ne tekemättömät asiat
ne asiat

puolikkaiksi jääneet halaukset
laiturilla juomatta jääneet aamukahvit
suutelemattomat hyvät yöt

katso vielä kerran

CCL

onnellista on kun toisinaan
on vielä päiviä
joiden jälkeen sitä ajattelee

                 auringonpolttamana ja mieli kevyenä

voi kai tässä maailmassa joku vielä kestääkin

Kevät III

Eikä sitten enää tarvita
ketään toista
kun muistaa miltä tuoksuu toukokuu,
miten hiljaisuus väreilee puissa ja
hiuksia pyörtävä ahava aavistaa jo kesää
varjossa nurmella aamukastetta

mutta sisällä hehku,
onni omassa hymyssä

CCXLII

Sinussa on vahattu taivas
puremia pakkasesta
sulaveden purot ja aamuauringon säteet

tuoksu kuin koti ja silmät
heijastavat kaikki tärkeät vastaukset
joita minä kysyn uudelleen ja uudelleen
melkein hengittämättä

CCXXXV

muistatko vielä
sen illan
kun sormissasi oli tähtitaivas
ja hämärässä satoi henkäyksiä

CCXXVIII

Haluaisin soittaa ja varmistaa
onko sielläkin
hämäriä aamuja, jolloin
hetket on pitkiä
ja ikävä?

Onneksi on

hitaasti nousevissa aamuissa vielä kaikki toivo
syksynpunaisia lehtiä jaloissa
vielä paljon kerrottavaa

                 vähän sanoja

tähtitaivaita ja niiden alla ihmisiä

jotka hengittää samaan tahtiin

CCXXV

lempisanoja:
- lähellä
- koti
- halaus
- nauru
- lämpö
ja sitten sinun nimesi kolmeen kertaan kuiskattuna
kun pimeässä yössä
ei enää kuin
me

CCXXIV

sinä, ohimennen olkapäätä vasten,
tahallaan ja tarkoituksella

minä,
täällä ja tässä

CCXXII

elokuun iltoina keitän kupin teetä,
muistoilla maustettua
ja luen peiton alla runoja,
ajattelen sinua

ja miten vapaus kutiseekaan jalkopäässä
kun ymmärrän
että joku toinen kirjoitti jo minusta,
kirjoitti valon vesipisarat ja
ikävän

että eilinen vieressä ei tekisi enää kipeää

Vapaapäiviä ja hymyjä

voitaisko jäädä tähän
kiivettäis tuohon kalliolle
kateltais aurinkoa ja

syötäis niitä torilta ostettuja sulaneita jätskejä
toistemme sormista

tiiätkö, miten asiat on joskus ihan hyvin?