CCLXIII

Tarvitaan:

viestimaratoneja WhatsAppissa, naurua, flunssaton elämä, muistoja, välillä kivi kengässä, hymyilevä vastaantulija, ”kiitos” kadulla, kaikki se toivo, tulevaisuus

miten keväisin koko maailma
on äkkiä auki
vaikka samalla sitä haluaisi ryömiä peiton alle
maaliskuuksihuhtikuuksi, ja toukokuussa herätä

ja katse, joka pitää juurettomuuden kauempana,
siinä on koti.