ole sinä se valo
ole hiuksia pyörtävä ahava
joka jättää poskille punan
iholle ikävän
ole hyvinpitelevät kädet
sillä nyt sen voi jo sanoa:
olemme selvinneet pimeästä
ole sinä se valo
ole hiuksia pyörtävä ahava
joka jättää poskille punan
iholle ikävän
ole hyvinpitelevät kädet
sillä nyt sen voi jo sanoa:
olemme selvinneet pimeästä
On jo maaliskuu
makuuhuoneen varjot lankeavat oudosti
pidän itse itseäni kädestä
illoissa kesän valo
Ehkä tänä keväänä jään henkiin
Sinussa on vahattu taivas
puremia pakkasesta
sulaveden purot ja aamuauringon säteet
tuoksu kuin koti ja silmät
heijastavat kaikki tärkeät vastaukset
joita minä kysyn uudelleen ja uudelleen
melkein hengittämättä