CCLXIX

silitä
silitä hiusrajaa, pehmeää
ihoa niskassa

välillä on kuin kannattelisit päätä puolestani,
puolet vähemmän huolta

Kai tiedät

ne väärät
eivät rakasta sinua
yhtään enempää
vaikka sietäisit aivan kaiken

CCLV

tähän aikaan yöstä
ei kannata miettiä
ketä sä rakastat

-

miten samalla kertaa on maailmavalmiiksi-päiviä,
ja niitä, kun juon teetä loputtomasti
jotta voisin pitää edes mukista kiinni
meistä en osannut

-

vastakkaiset asiat on totta yhtä aikaa
- pitäisikö sen lohduttaa?

Vaarallista

sinä
kun katsot noin
ja minä
kahden viinilasillisen jälkeen

CCXXXVIII

katsotko aina kaikkia noin
näetkö
miten paljas sydän sykkii

Enkä minä kuitenkaan soita

sillä jälkeenpäin

minusta ei lopulta ollut
kuin laskuhumalassa
toivomaan
että et sittenkään olisi mennyt

jälkeenpäin
minä en lopulta enää
osannut kuin ihmetellä
miten

CCXI

Kun on niin hauraasti
sovussa itsensä kanssa
ettei uskalla liikahtaa

tulisit, halaisit.

Sikermä yksinäisistä

ukkonen tammikuussa
leskenlehtiä hangella
ei kai
me

olla
satunnaisilmiö

-

joskus enemmän kuin ratkaisuja
etsin sanoja
joilla joku olisi
kertonut

miltä nyt tuntuu

-

todellisuutta ylläpidetään jatkuvasti,
se ei ole jossain odottamassa meitä

niin kuin minä sinua

-

sumeat yksinäiset viikonloput
ovat yhteenlaskettuina
enemmän kuin me

nyt pitäisi vain osata tulkita tulos

CCVII

ei näillä kyynelillä
mitään syytä ole

joskus niitä vain on enemmän kuin sanoja

CXCVIII

Muistatko:
tilasit ihmisen,

ei reklamaatio-oikeutta

Riippuvuustarkastelu

sä nukahdat ensin
mun haarniska alkaa säröillä
kuin tuhkimon raukeava taika

ahdistan kyyneleet poskihampaisiin,
lakanan nyrkkiin
rutistan sun kättä kuin oisit katoamassa
unimaailmaan

voiluojaettäpelkään

aamuyöllä herään sekaviin uniin
ja sä olet edelleen siinä

Kevät

jokin välitila
siitä mitä halusin
ja siitä mitä jäljelle jäi

tänään paistaa sentään aurinko

CLXXX

vaikka murehtisit
koko maailman murheet,
ne eivät silti vähene

älä huolehdi, rakas.

Olemme vain ihmisiä

niin monia asioita
joita ei koskaan sanottu
kirjeitä joita ei ikinä lähetetty

älä anna
minun jäädä
kuiskaamattomaksi 

CLXXVIII

aamuja räntäsateessa, bussin ikkunassa
kaikilla on kiire
sateenvarjo jäi sun luo

aloitan lauseeni liian usein kielloilla
en aina jaksa uskoa --

jos ei ole absoluuttista tyhmyyttä
voiko olla absoluuttista rakkautta?

CLXXVI

Toivottavasti muistat:
silloin kun yritän kadota

tarvitsen
vain käsiä
jotka muistuttavat
miksi olla tässä

Inhimillisyyteni

opettelen muistamaan
ja luovuttamaan,
rakentamaan
                 muureja, kuoria, suojauksia

olemaan epätäydellisempi

ja yritän muistaa
että ehkä joskus
jonkun
olisi hyvä nähdä
minut

Carmina tibi II

minun seinäni
ovat kirkuvan tyhjiä
mutta täynnä sinun tuoksuasi

minun unelmani
olivat ennen niin vähäpätöisiä
kaunista aamua, välipalasuklaata, viiniä ennen sulkemisaikaa
nyt minun unelmissani
ei muita näy

*

ja niitä aamuja ei voi millään korvata, älä edes yritä
emmekä me
ole yhtä mieltä oikein mistään
mutta valta on aina jollakin, se otetaan
ihan kuin toiset ripottelee karismaa aamukahviinsa

ja minä olen valta
vaikka tulkintani
potentiaalisista katseistasi
on vain vallankäyttöä

CLXXII

1

minä pelkään,
pelkään päättymättömiä aamuja
pakkasen haurastamaa jäätä kaamosta
sydänsuruviiniä paperinenäliinoja ja että en kelpaakaan

2

viisi minuuttia ennen herätyskelloa

sydän on paljaimmillaan
pidä siitä huolta

CLXXI

Lohdullisuutta on koko maailma täynnä:
jos jokin on mahdollista,
se todennäköisesti tapahtuu