CCXVII

Se iskee yleensä jossain
hedelmien ja leipien välillä
toisinaan vasta maitohyllyllä
se etten saatana kävele enää askeltakaan

ja mikä kiire nyt olisikaan,
kotiin jossa odottavat vain seinät, eivätkä nekään puhu.

CXCVIII

Muistatko:
tilasit ihmisen,

ei reklamaatio-oikeutta

Pelonkorvaaja

jätän vastaamatta,
katson ohi,
sanon tarpeettoman
kovia sanoja
koska suojakuoreni kestää ne paremmin
                                                           
                                                      sormia polttaa jos otan vielä yhdenkin askeleen

CXCIII

Lattialla maatessa
palat pysyvät paremmin paikoillaan
mutta sellaisina eilisinä hetkinä
mikään ei ole riittävästi,
ei minulle, ei nyt

(paitsi ehkä yksi pieni halaus)

CLXXXIX

Kun mä olin pieni mulle sanottiin et haavan parantuessa
iho muuttuu siltä kohdalta kovemmaksi

mutta kukaan ei kertonu
että sydämelle käy niin myös

Älä vittu ikinä rakastu

syön jäätelöä ihan vaan että olis jotain tekemistä, luen Ruusuja Rosa Luxemburgille ja
leikin uskovani Tabermannia, vaikka oikeesti ainut
mitä opettaisin itelleni just nyt

                                                    älä vittu ikinä rakastu

pidän mörkömukista kiinni ihan kuin se ois viimeinen mitä mulla on, käsivarret kylmenee vanhassa t-paidassa ja surffaan huutonetissä
ihan vaan että

                 älä vittu ikinä rakastu

Myöhäistä.

CLXXI

juoksen vapaana,
edelleen sillä yhdellä suoralla
kyyneleitä pakoon

illalla kietoudun peittoon ja
liimaan kädet kylkiin
että muistaisin
mihin minä
lopun

ja mistä alkavat muistot

CLI

Sietäisit hävetä
samoilla lauseilla
isket kaikkia vastaantulijoita

vai onko vika sittenkin niissä
jotka yhä uudelleen ja uudelleen
uskovat lupauksiisi

CXXXV

Joogatreeneissä käsketään
hengittämään ulos selän kautta

minun selkäni
huutaa iltaisin
parivuoteessa vasemmalla puolella
et kai nukahtanut vielä

Sotke mut

(ei ehkä mitään uutta
sanottavaa
oikeastaan vain sama vanha ikävä)

ja tiedät kyllä,
että tulisin edelleen
istumaan autoosi koko yöksi
vaikka polttaisit kolme sätkää tunnissa
ja kertoisit kaiken eksistäsi ja siitä
miten naiset on syypäitä useimpiin eroihin
koska ne ei osaa pysyä paikoillaan.

CVI

te istutte penkillä käsi kädessä
sä, ja joku ainakin kuus vuotta nuorempi blondi
                 jonka mustista kynsistä lähtee palasia
otitko sä noin nuoren siks
ettei se tajuais mitä kuuluu tasapainoiseen suhteeseen?

tuuli on kylmempi kuin pitkään aikaan
eikä lumiset puut ole enää yhtään ystävällisiä
mua iljettää katsoa blondia, miten halvalta se näyttääkään
ja miten alas sä oletkaan vajonnut
-
siinä unessa mä todella toivoin voivani vihata sua

LXXXI

Kaikille muille
kaikista muista asioista

on helppoa sanoa
että aika parantaa.

LXIX

seison niin lähellä sinua
että voisin koskea, halata, silittää
painaa huulet sun korvan juureen
nostan jo kättä tarttuakseni susta kiinni ennen kuin menet

--ja minä olen sama kuin kipu, ikävä.

LXV

Elämäni on tällä hetkellä koottuna
Marimekon punaiseen Unikko-pussiin
sulassa sovussa deodorantti, hammasharja, hiusvaha, kaikki mitä minulla on

aina menossa, aina tulossa, pakkaamassa
ja kaipaan vain sitä
että jossain olisi joku joka odottaa minua kotiin

XLVII

Aurinkolaseilla on hyvä luoda
illuusio:
kaikki on hyvin,
siristelen silmiäni vain valon takia,
raidat poskillani
ovat vain harhoja

olen jäljiltäsi vain vähän palasina.

XLV

Kävelen
porras kerrallaan

jokainen vie minua
kauemmas sinusta
ja en haluaisi mitään muuta
kuin huutaa
että käänny nyt saatana takaisin.

XXXIX

Tapeltaisiin edes saatana
niin ei tarvis joka kerta
yrittää olla

kuin ei oltaiskaan

ja kuvitella
että sä et huomaa sitä ilmettä mun kasvoilla
kun katon sua
ja tiedän että
oot jonkun toisen.

XXXIV

Aurinko paistaa,
kaikki on hyvin (haluan uskoa niin)

miehet soittavat suuta,
naurattavat
ja silti sinä olet edelleen siellä jossain

haaveideni varjoissa.

Carpe diem, rakas

Kuinka usein

sitä pettyykään itseensä

ja ihmisiin.

Täällä on aina pettymyksiä niille

jotka odottavat pettyvänsä,

ole siis vahva, kultaseni

toivo, usko, rakasta

kuin huomista ei olisi

ja eilinen ei huutaisi huomiota,

kuin eläisit tässä ja nyt.

”Mustekaloilla on kolme sydäntä, mulla vaan yks, ja sitä ei saa särkeä”

Viisas mies tuo Anssi Kela, mietit,

                 ja sytytät kolmannen tupakan

(punasta mallua, minä muistan vuosienkin jälkeen)

sinä et katso kohti,
kun siteeraat
Dingoa: ”tässä sellissä riutuu särkyneet
                 sydämet”

ja tupakkasi kärki hehkuu kuin kuu.

Et uskaltanut silloinkaan
puhua suoraan

aina minä laitoin sanoja suuhusi

tai joskus harvoin
otit ne viisailta miehiltä

kuten Neumann tai Kela.