Ristiriita

Kyllähän me voidaan kuvitella
ihan mitä tahansa
kaikki ei vaan voi olla totta yhtä aikaa

CCLXXI

vielä tulee aika
jolloin tästäkin kaikesta on jo vuosia,

joista olet selvinnyt

Katsoa

miten erinäköiseksi elämä muuttuu
kun joskus osaan katsoa
niin kuin sinä minua

CCLX

Ne ihmiset,
joiden on tarkoitus pysyä
pysyvät kyllä

Vähemmän kaduttaa rohkeus

puoliyö ja kaihon värinen taivas
enemmän elämässä kai kaduttaa ne tekemättömät asiat
ne asiat

puolikkaiksi jääneet halaukset
laiturilla juomatta jääneet aamukahvit
suutelemattomat hyvät yöt

katso vielä kerran

CCL

onnellista on kun toisinaan
on vielä päiviä
joiden jälkeen sitä ajattelee

                 auringonpolttamana ja mieli kevyenä

voi kai tässä maailmassa joku vielä kestääkin

Toivon että muistan sinut

Vielä sittenkin
kun olen vanha ja väsynyt
toivon muistavani
lämpimänväriset yöt,
ihon ihoa vasten,
ja sielut,
sydämet sylissäni

CCXIV

Loman jälkeen
huoneissa kumisee tyhjyys
ja seinissä valkeus
näillä muistoilla elän seuraavat sata vuotta

millä minä yleensä elän:

-  teellä, suklaalla ja suudelmilla

- sinun mitäkuuluu:llasi

- aamuauringon säveltämällä lenkkipolulla

- harvinaisilla maratonpuheluilla joiden jälkeen arkeen paluu kestää tunnin tai kaksi

-  musteenjäljellä päiväkirjassa

- huokauksilla, kuiskauksilla ja hiljaisuuksilla joita sinä et edes huomaa

-  ja ihollasi, sitä minä hengitän

niillä minä elän, ja näillä muistoilla, elän vaikka seuraavat sata vuotta.

Sokeita pisteitä

on kaksi asiaa
joita emme osaa nähdä

oma tyhmyytemme
ja toisen rakkaus

*

aikamatkaan riittää joskus
huulesi
huulillani,
pisara eilisyyttä ja hengityksen täydeltä
huomisen unohdusta

*

rakasta
rakasta aina enemmän
mitä kauemmas tiemme kulkevat

sillä niin minä palaan taas takaisin

CXCIX

Mun satukirjassa
ei oo onnellisia loppuja

Jos en pelkäis kipua
sanoisin vielä kerran
että rakastan

Pelonkorvaaja

jätän vastaamatta,
katson ohi,
sanon tarpeettoman
kovia sanoja
koska suojakuoreni kestää ne paremmin
                                                           
                                                      sormia polttaa jos otan vielä yhdenkin askeleen

CLXXX

vaikka murehtisit
koko maailman murheet,
ne eivät silti vähene

älä huolehdi, rakas.

CLXXII

1

minä pelkään,
pelkään päättymättömiä aamuja
pakkasen haurastamaa jäätä kaamosta
sydänsuruviiniä paperinenäliinoja ja että en kelpaakaan

2

viisi minuuttia ennen herätyskelloa

sydän on paljaimmillaan
pidä siitä huolta

CLXIX

Aamunpaljas kaupunki,
kuura ei vielä peitä
lehdet ovat jo luovuttaneet

Niin kuin minä:
en varma
enkä valmis
mutta toivoa täynnä

CXC

yhtenä aamuna
kaikki on kaunista ja kirkasta
sumussa näen selvästi
miten tästä on äkkiä tullut koti

Elämä (ihan vaan onnesta)

toivoa uskoa unelmoida
nauttia nauraa rakastella
juopua välittää uskaltaa
suudella hullutella ikävöidä
onnistua itkeä hidastaa
rakastaa

Maailma on niin ihmeellinen, että melkein pelottaa

Miten niin tavallisista
voi jäädä
niin kauniita muistoja.

Horisontissa

1.
muistatko
miten samettia ja silkkiä riisutaan
kun auringon uudet säteet ovat jo
aivan nurkan takana ja meidän
on kaikki rakkaus
taivaan ja maan välillä

2.
ja silloinkin kun maailma ei enää
meitä kuuntele
meissä on toisiemme jäljet

ja minä tiedän että sinä selviät

CLXXXVII

etsi
kokeile
uskalla

lähtemiset ovat sitä
mitä joskus tarvitaan
että ei enää pelkäisi
                 muistaisi

CLXXXIV

taisin ehkä rakastua
tähän kaupunkiin

ja elämään