Lopulta on varsin kummallista,
mitkä asiat kaikista vuosista muistaa:
pakkasesta harmaan maanantai-illan kaupunginkirjaston portailla,
sen Satamakadun kevään, kun ajan kuluminen tuntui vain myytiltä,
miten sun korvalehdet oli usein kylmät poskea vasten,
taivaanrannan tai ruohikon joltain satunnaiselta sunnuntailta.
Lopulta sitä muistaa niin kummallisia asioita,
sun sormenpäiden painon niskahiusten lomassa.