CCLVII

miksi kukaan ei kertonut
mitä tällä kaikella ikävällä kuuluu tehdä

joka päivä unelmista luopumista

Risteykset

olisi kai täällä ollut
helpompiakin
polkuja

CCLV

tähän aikaan yöstä
ei kannata miettiä
ketä sä rakastat

-

miten samalla kertaa on maailmavalmiiksi-päiviä,
ja niitä, kun juon teetä loputtomasti
jotta voisin pitää edes mukista kiinni
meistä en osannut

-

vastakkaiset asiat on totta yhtä aikaa
- pitäisikö sen lohduttaa?

CCXL

onko sen enempää oikein

rikkoa sydämiä

vahingossa

CCXVIII

Mikään ei tunnu miltään,
ei läpäise tätä selviytyjän kuorta
paitsi kaunis ilta-aurinko, joka valuttaa ne kolme kyyneltä
joita sinä enää et