CCLXXIII

se että huolehdit kaiken, kaikesta ja kaikkea
ei tee maailmaa valmiiksi

CCLXXII

Lopulta on varsin kummallista,
mitkä asiat kaikista vuosista muistaa:
pakkasesta harmaan maanantai-illan kaupunginkirjaston portailla,
sen Satamakadun kevään, kun ajan kuluminen tuntui vain myytiltä,
miten sun korvalehdet oli usein kylmät poskea vasten,
taivaanrannan tai ruohikon joltain satunnaiselta sunnuntailta.

Lopulta sitä muistaa niin kummallisia asioita,
sun sormenpäiden painon niskahiusten lomassa.

CCLXXI

vielä tulee aika
jolloin tästäkin kaikesta on jo vuosia,

joista olet selvinnyt

Asioita, jotka tekevät hetkittäin erittäin onnelliseksi

- puhtaiden lakanoiden tuoksu
- kotioven sulkeminen selän takana työpäivän jälkeen
- viesti ystävältä
- ilma sateen jälkeen
- normaalista poikkeava kävelyreitti tutussa ympäristössä

CCLXX

Miksi idiootteja on
aina eniten ikävä

ja miksi niin pienet seikat saavat valokuvasi näyttämään
niin hyvältä, tutulta, kaikelta

CCLXIX

silitä
silitä hiusrajaa, pehmeää
ihoa niskassa

välillä on kuin kannattelisit päätä puolestani,
puolet vähemmän huolta

CCLXVIII

Rakas,
tietäisitpä:

- miten rohkea olet (älä pelkää niin paljon)
- miten elämä kuljettaa ja unelmat voivat toteutua
- että aina voi nukkua päiväunet tai soittaa kotiin
- on myös asioita, jotka eivät ole sinun syysi
- miten ok on sanoa "ei" (ne väärät eivät rakasta sinua yhtään enempää, vaikka sietäisit aivan kaiken)
- ja tarpeellista sanoa "olet tärkeä"
- h e n g i t ä ,

sillä kaikki kuitenkin järjestyy.

CCLXVII

syyskuuntuntuisina hellepäivien iltoina
istun parvekkeella varpaat viltin sisässä,
kyyneleet tulvivat yli,
mekon kaulukselta aurinkoihottumalle

miten samalla voi olla niin onni ja ikävä

CCLXVI

yöt, jolloin hengittäminenkin on liikaa
aamut, joina mietin ruuhkabussissa
miten kuiskaus kulkisi iholla

Rohkeus on ainoa mitä meistä jää

Kai tiedät

ne väärät
eivät rakasta sinua
yhtään enempää
vaikka sietäisit aivan kaiken

CCLXV

Voiko samalla kertaa itkeä ikävästä
kaikkien menneiden perään

CCLXIV

jos voit sanoa
jotain ilahduttavaa
sano

eikä monellakaan asialla
joita nyt murehdit
ole suurta merkitystä
viiden vuoden kuluttua

CCLXIII

Tarvitaan:

viestimaratoneja WhatsAppissa, naurua, flunssaton elämä, muistoja, välillä kivi kengässä, hymyilevä vastaantulija, ”kiitos” kadulla, kaikki se toivo, tulevaisuus

miten keväisin koko maailma
on äkkiä auki
vaikka samalla sitä haluaisi ryömiä peiton alle
maaliskuuksihuhtikuuksi, ja toukokuussa herätä

ja katse, joka pitää juurettomuuden kauempana,
siinä on koti.

CCLXII

se miten ihmiset katsovat toisiaan
kertoo yleensä
kaiken tarpeellisen

CCLXI

Ota kiinni hetkistä
tyynyliinan painaumasta poskessa
tuntemattoman hymystä ruuhkabussissa
ikkunalaudalle siivilöityvästä valosta, auringosta

Kyllä se kevät aina tulee

Katsoa

miten erinäköiseksi elämä muuttuu
kun joskus osaan katsoa
niin kuin sinä minua