CCLXXIV

kaikkeen uskot, kaikkea toivot,

voi rakas kun antaisit välillä vaan olla
elämä seuraa kyllä

Asioita, jotka tekevät hetkittäin erittäin onnelliseksi

- puhtaiden lakanoiden tuoksu
- kotioven sulkeminen selän takana työpäivän jälkeen
- viesti ystävältä
- ilma sateen jälkeen
- normaalista poikkeava kävelyreitti tutussa ympäristössä

CCLXVIII

Rakas,
tietäisitpä:

- miten rohkea olet (älä pelkää niin paljon)
- miten elämä kuljettaa ja unelmat voivat toteutua
- että aina voi nukkua päiväunet tai soittaa kotiin
- on myös asioita, jotka eivät ole sinun syysi
- miten ok on sanoa "ei" (ne väärät eivät rakasta sinua yhtään enempää, vaikka sietäisit aivan kaiken)
- ja tarpeellista sanoa "olet tärkeä"
- h e n g i t ä ,

sillä kaikki kuitenkin järjestyy.

CCLXVII

syyskuuntuntuisina hellepäivien iltoina
istun parvekkeella varpaat viltin sisässä,
kyyneleet tulvivat yli,
mekon kaulukselta aurinkoihottumalle

miten samalla voi olla niin onni ja ikävä

CCLXVI

yöt, jolloin hengittäminenkin on liikaa
aamut, joina mietin ruuhkabussissa
miten kuiskaus kulkisi iholla

Rohkeus on ainoa mitä meistä jää

CCLXIII

Tarvitaan:

viestimaratoneja WhatsAppissa, naurua, flunssaton elämä, muistoja, välillä kivi kengässä, hymyilevä vastaantulija, ”kiitos” kadulla, kaikki se toivo, tulevaisuus

miten keväisin koko maailma
on äkkiä auki
vaikka samalla sitä haluaisi ryömiä peiton alle
maaliskuuksihuhtikuuksi, ja toukokuussa herätä

ja katse, joka pitää juurettomuuden kauempana,
siinä on koti.

CCLXI

Ota kiinni hetkistä
tyynyliinan painaumasta poskessa
tuntemattoman hymystä ruuhkabussissa
ikkunalaudalle siivilöityvästä valosta, auringosta

Kyllä se kevät aina tulee

Katsoa

miten erinäköiseksi elämä muuttuu
kun joskus osaan katsoa
niin kuin sinä minua

CCLIX

Rakas

Sinä olet se jolle sanottuna se
kuulostaa eniten minulta

CCLVIII

Ei:
- ole liian myöhäistä
- yksi ihminen voi kannatella koko maailmaa
- kannata katua, varsinkaan hymyjä
- ole väärin sanoa totuus
- mikään muutu vain toivomalla

CCLV

tähän aikaan yöstä
ei kannata miettiä
ketä sä rakastat

-

miten samalla kertaa on maailmavalmiiksi-päiviä,
ja niitä, kun juon teetä loputtomasti
jotta voisin pitää edes mukista kiinni
meistä en osannut

-

vastakkaiset asiat on totta yhtä aikaa
- pitäisikö sen lohduttaa?

CCLIV

muistatsä
näistä on ennenkin selvitty,
syksyistä ja miehistä

CCLIII

ja juuri nyt kun on sydämenmuotoinen rakko kantapäässä
taivas täynnä värejä ja joki kirkas

hymyilet

Lähtemisiä

Joku näkee kaikki ne kyyneleet, kaikki hymyt ja halaukset
rautatieaseman seinät tietävät meistäkin melkein liikaa

Ja sitten kun aurinko ei enää niin häikäise
mina istun edelleen katselemassa lähdön tuntua,
kaikkia jotka lähtevät kiireesti saapuakseen halattaviksi jossain toisaalla,

ja kuvittelemassa että tulisit aivan yllättäen

CCL

onnellista on kun toisinaan
on vielä päiviä
joiden jälkeen sitä ajattelee

                 auringonpolttamana ja mieli kevyenä

voi kai tässä maailmassa joku vielä kestääkin

CCXLVII

ja kun maailma ei sitten loppunutkaan
hän jäi ikkunalaudalle istumaan
tuijottamaan aamuyön tunteja,
puolituttuja autoja vesisateessa
hymyili joskus
pölykerroksen alle hautautuneelle anopinkielelle
toivoi että pilvet liikkuisivat

ja kun maailma ei sitten loppunutkaan
hän opetteli jälleen hengittämään

CCXLV

ole sinä se valo
ole hiuksia pyörtävä ahava
joka jättää poskille punan
iholle ikävän
ole hyvinpitelevät kädet

sillä nyt sen voi jo sanoa:
olemme selvinneet pimeästä

CCXLIV

laita silmät kiinni
h e n g i t ä
et kuitenkaan voi muuta kuin luottaa
t o i v o a

Vaarallista

sinä
kun katsot noin
ja minä
kahden viinilasillisen jälkeen

Mahdollisuuksien avaruus

suojeletko sinä minua
meitä
kasvojen menettämiseltä

*

emme tapahdu tyhjiössä
meidän välillä on jännite
rakkausavaruus

*

jätä kätesi siihen
enkä minä tiedä
miten hengittää