Asioita, jotka tekevät hetkittäin erittäin onnelliseksi

- puhtaiden lakanoiden tuoksu
- kotioven sulkeminen selän takana työpäivän jälkeen
- viesti ystävältä
- ilma sateen jälkeen
- normaalista poikkeava kävelyreitti tutussa ympäristössä

CCLXVII

syyskuuntuntuisina hellepäivien iltoina
istun parvekkeella varpaat viltin sisässä,
kyyneleet tulvivat yli,
mekon kaulukselta aurinkoihottumalle

miten samalla voi olla niin onni ja ikävä

CCLXII

se miten ihmiset katsovat toisiaan
kertoo yleensä
kaiken tarpeellisen

CCLIII

ja juuri nyt kun on sydämenmuotoinen rakko kantapäässä
taivas täynnä värejä ja joki kirkas

hymyilet

CCLI

kai se on siunaus
että on paikkoja
joista saa yhä mukaansa sen tietyn
haikeuden

että jotain oli

CCXXXV

muistatko vielä
sen illan
kun sormissasi oli tähtitaivas
ja hämärässä satoi henkäyksiä

CCXIV

Loman jälkeen
huoneissa kumisee tyhjyys
ja seinissä valkeus
näillä muistoilla elän seuraavat sata vuotta

millä minä yleensä elän:

-  teellä, suklaalla ja suudelmilla

- sinun mitäkuuluu:llasi

- aamuauringon säveltämällä lenkkipolulla

- harvinaisilla maratonpuheluilla joiden jälkeen arkeen paluu kestää tunnin tai kaksi

-  musteenjäljellä päiväkirjassa

- huokauksilla, kuiskauksilla ja hiljaisuuksilla joita sinä et edes huomaa

-  ja ihollasi, sitä minä hengitän

niillä minä elän, ja näillä muistoilla, elän vaikka seuraavat sata vuotta.

Vastaheränneet

Vastaheränneillä
meillä
on huulien ja ihon välissä
magneettikentän mentävä rako

pieniä pisaroita, lämmöstä ja lemmestä
juopuvia
Meillä on kaikki maailman
rohkeus mutta ei muuta tarvetta --
paitsi välittää, välittää ja
koskettaa

CCVIII

Onnellisuus
tavallisina aamuina
on kaikkein
onnellisinta.

CCVI

Eilen ei
tarvinnut sulkea maailmaa pois
       se oli jo valmiiksi toinen todellisuus
ja hetken turvallinen
kaikessa naurussaan

Ja sinussa

aurinkoisessa junassa
laitan silmät kiinni ja yritän kuvitella
kaiken vielä pois

CCIV

niin ohut on iho
että otteessasi
liukenen
                 melkein hahmottomaksi

valon hivuttautuessa huoneeseen
sinä olet se joka
                 piirtää minulle muodon
Ja sormillaan muistuttaa
tästä hetkestä ja ikuisuudesta

niin ohut on iho
että kaksi sydäntä ovat sama
sen hapettoman henkäyksen verran --

iho on ohut
Ja siksi tuoksukin jää

Sokeita pisteitä

on kaksi asiaa
joita emme osaa nähdä

oma tyhmyytemme
ja toisen rakkaus

*

aikamatkaan riittää joskus
huulesi
huulillani,
pisara eilisyyttä ja hengityksen täydeltä
huomisen unohdusta

*

rakasta
rakasta aina enemmän
mitä kauemmas tiemme kulkevat

sillä niin minä palaan taas takaisin

CCII

se eskaloituu
herätyskelloaamuina vielä yhteen torkutukseen
jotta voisin taas painaa nenän sun solisluun viereen

-
Samakuu haastoi joskus (= kauan sitten) Liebster Awardilla ja nyt minä vastasin. Yhteen kysymykseen tosin. Mutta ehkä part 2 ilmestyy vielä.
Ja se kysymys oli nro 7, jos jotakuta kiinnostaa.

CCI

yhtenä aamuna kevät hyökkää harmaan kaupungin ylle
aurinkoa näkyy vähän puiden latvojen välistä, sä avaat ikkunan

alakerran remontti kuulostaa rännejä nokkivilta variksilta, me ei välitetä
vaikka myöhästytään molemmat

kunhan viimeinen sana saa olla suudelma

CXCVII

tänä talvena olen kadottanut
monia asioita

mutta olen minä löytänytkin:
polun jolta olla eksyksissä,
katseen jota kaivata

CXCIV

Näistä aamuista minä toivon muistavani
kuukauden Tabermannin kalenterissa, pörröiset hiuksesi ikkunaruudun kalpeassa valossa
kauniita sanoja ja puhalluksia kaulakuopassa
                 ehkä minä vähän toivoin että herätyskello ei olisi toiminut

Näistä aamuista jää kaikumaan
karhea kosketus, uninen katse ja 

Et ehkä arvaa
mutta joka ilta minä elän ne aamut uudelleen

CLXXXIX

onko ihmisillä yleensä
välillä näitä aamuja
kun mikään ei riitä

sanomaan kaikkea - -

vielä illallakin
kämmenen ja ranteen rajalla
tuoksut sinä

CLXXXVIII

PÖÖ                                             

                                                                      MITÄ KUULUU.

MULLA ON IKÄVÄ.

                                                                      EN USKO.
                                                                      TUU TÄNNE

MEE NUKKUU HÖLMÖ.

                                                                      SINÄPÄ
                                                                      SUN PITÄÄ HERÄTÄ AIEMMIN

PUSPUS

xx paikalla viimeksi 22.32.

                                                                      NII MULLAKI

                                                                  

CLXXXVII

pidät
painajaiset loitolla
pelkällä läsnäolollasi

pidät
kyljen kaaresta kiinni,

pidän siitä miten hymyilet,
huominen koittaa meille viimeisenä

CLXXXVI

kannattaisi useammin
herätä 6.15
kuunvalossa ikäväkin on
                                                                        paljon kauempana