CCLXIX

silitä
silitä hiusrajaa, pehmeää
ihoa niskassa

välillä on kuin kannattelisit päätä puolestani,
puolet vähemmän huolta

CCLXVIII

Rakas,
tietäisitpä:

- miten rohkea olet (älä pelkää niin paljon)
- miten elämä kuljettaa ja unelmat voivat toteutua
- että aina voi nukkua päiväunet tai soittaa kotiin
- on myös asioita, jotka eivät ole sinun syysi
- miten ok on sanoa "ei" (ne väärät eivät rakasta sinua yhtään enempää, vaikka sietäisit aivan kaiken)
- ja tarpeellista sanoa "olet tärkeä"
- h e n g i t ä ,

sillä kaikki kuitenkin järjestyy.

Kai tiedät

ne väärät
eivät rakasta sinua
yhtään enempää
vaikka sietäisit aivan kaiken

CCLIX

Rakas

Sinä olet se jolle sanottuna se
kuulostaa eniten minulta

CCLV

tähän aikaan yöstä
ei kannata miettiä
ketä sä rakastat

-

miten samalla kertaa on maailmavalmiiksi-päiviä,
ja niitä, kun juon teetä loputtomasti
jotta voisin pitää edes mukista kiinni
meistä en osannut

-

vastakkaiset asiat on totta yhtä aikaa
- pitäisikö sen lohduttaa?

CCLII

millä tavalla on lohdullista
taantua lattianrajaan, syödä astiakaappia vasten ja maata ikkunalaudan alapuolella
tuijottamassa sadetta
- itsesikö luulet löytäväsi?

Vaarallista

sinä
kun katsot noin
ja minä
kahden viinilasillisen jälkeen

Enkä minä kuitenkaan soita

sillä jälkeenpäin

minusta ei lopulta ollut
kuin laskuhumalassa
toivomaan
että et sittenkään olisi mennyt

jälkeenpäin
minä en lopulta enää
osannut kuin ihmetellä
miten

CCXI

Kun on niin hauraasti
sovussa itsensä kanssa
ettei uskalla liikahtaa

tulisit, halaisit.

Sikermä yksinäisistä

ukkonen tammikuussa
leskenlehtiä hangella
ei kai
me

olla
satunnaisilmiö

-

joskus enemmän kuin ratkaisuja
etsin sanoja
joilla joku olisi
kertonut

miltä nyt tuntuu

-

todellisuutta ylläpidetään jatkuvasti,
se ei ole jossain odottamassa meitä

niin kuin minä sinua

-

sumeat yksinäiset viikonloput
ovat yhteenlaskettuina
enemmän kuin me

nyt pitäisi vain osata tulkita tulos

CCV

Pieninä paloina
on sydämeni maailmalla

koti on tässä,
missä tahansa

Rakkaat, pidättehän
palasistani huolta
Kunnes palaan

Kevät II

Haluaisin olla viistoistavee ja haaveilla
poikaystävästä wanhojen päivästä ajokortista vastuusta abikeväästä
vapaudesta

Soitan kotiin kolme kertaa illassa
koska seinät on keskustelukumppaneina vain keskinkertaisia

Huomenna
me kävellään Hai-saappaissa Aleksanterinkadulla ja
puhutaan maailma halki poikki ja pinoon

välillä mä jaksan rakastaa

CXCVII

tänä talvena olen kadottanut
monia asioita

mutta olen minä löytänytkin:
polun jolta olla eksyksissä,
katseen jota kaivata

Riippuvuustarkastelu

sä nukahdat ensin
mun haarniska alkaa säröillä
kuin tuhkimon raukeava taika

ahdistan kyyneleet poskihampaisiin,
lakanan nyrkkiin
rutistan sun kättä kuin oisit katoamassa
unimaailmaan

voiluojaettäpelkään

aamuyöllä herään sekaviin uniin
ja sä olet edelleen siinä

CXCVI

miksi et
kunnioita
lupauksia
jotka annoit itsellesi

Kevät

jokin välitila
siitä mitä halusin
ja siitä mitä jäljelle jäi

tänään paistaa sentään aurinko

CXCV

ehkä kaikkea

ei olekaan tarkoitus
unohtaa

CXCIII

Lattialla maatessa
palat pysyvät paremmin paikoillaan
mutta sellaisina eilisinä hetkinä
mikään ei ole riittävästi,
ei minulle, ei nyt

(paitsi ehkä yksi pieni halaus)

Niin kaunista että siitä pitäisi kirjoittaa

satunnainen valikoima joululauluja
(tontuntehtäviä ja joulu tuo taas luoksein rakkaat)
kauniita valoja kaikkialla
lomaonni aivan pian, enkä minä siltikään saa
sanoja ulos suustani

CLXXVI

Toivottavasti muistat:
silloin kun yritän kadota

tarvitsen
vain käsiä
jotka muistuttavat
miksi olla tässä