Sokeita pisteitä

on kaksi asiaa
joita emme osaa nähdä

oma tyhmyytemme
ja toisen rakkaus

*

aikamatkaan riittää joskus
huulesi
huulillani,
pisara eilisyyttä ja hengityksen täydeltä
huomisen unohdusta

*

rakasta
rakasta aina enemmän
mitä kauemmas tiemme kulkevat

sillä niin minä palaan taas takaisin

CXCIX

Mun satukirjassa
ei oo onnellisia loppuja

Jos en pelkäis kipua
sanoisin vielä kerran
että rakastan

CXCVIII

Muistatko:
tilasit ihmisen,

ei reklamaatio-oikeutta

Riippuvuustarkastelu

sä nukahdat ensin
mun haarniska alkaa säröillä
kuin tuhkimon raukeava taika

ahdistan kyyneleet poskihampaisiin,
lakanan nyrkkiin
rutistan sun kättä kuin oisit katoamassa
unimaailmaan

voiluojaettäpelkään

aamuyöllä herään sekaviin uniin
ja sä olet edelleen siinä

Pelonkorvaaja

jätän vastaamatta,
katson ohi,
sanon tarpeettoman
kovia sanoja
koska suojakuoreni kestää ne paremmin
                                                           
                                                      sormia polttaa jos otan vielä yhdenkin askeleen

Carmina fortis

sanovat että tyhmyyteen

liittyy toimiminen vastoin omaa etuaan

eikä rakkaus sitä etsi

-

melkein kaikki suomalaiset pelaavat
vähintään satunnaisesti
niin kuin me

vaikkei tulella saa leikkiä

CXCI

aika
jonka olet käyttänyt rakastamiseen
ei ikinä ole mennyt hukkaan

ei ikinä, kuuletko

CXC

koskaan ennen ei hyytynyt hiljaisuus
ole tehnyt hengittämisestä yhtä hankalaa

ei irrottamista voi ikuisesti vältellä
mutta ikuisesti voi
pelätä m e n e t t ä m i s t ä

CLXXX

vaikka murehtisit
koko maailman murheet,
ne eivät silti vähene

älä huolehdi, rakas.

Inhimillisyyteni

opettelen muistamaan
ja luovuttamaan,
rakentamaan
                 muureja, kuoria, suojauksia

olemaan epätäydellisempi

ja yritän muistaa
että ehkä joskus
jonkun
olisi hyvä nähdä
minut

CLXXII

1

minä pelkään,
pelkään päättymättömiä aamuja
pakkasen haurastamaa jäätä kaamosta
sydänsuruviiniä paperinenäliinoja ja että en kelpaakaan

2

viisi minuuttia ennen herätyskelloa

sydän on paljaimmillaan
pidä siitä huolta

CLXXX

Kaksi vuotta
nuoremmalle minulle
sanoisin juuri nyt

älä pelkää niin paljon

CLII

Ajelen pölyisessä kaupungissa
kohti auringonlaskua
ja mielessä
pyörii kuvia
sinusta, vuosia sitten

hätkähdän:
onko tämä todella elämä jonka haluan?

CXLV

Minä pelkään
että jonakin heinäkuun helteestä huurteisena
aamuna en enää
tunnista
aamu-unista profiiliasi keittiössäni.

CXIX

sä olet todellinen
niin elävä ja kuuma ja iholla

mä käperryn tiiviimmin sua vasten

ja meidän raja on siinä
mun farkkujen vyötärössä
jonka jättämissä jäljissä sä kuljetat sormiasi

mä olen jäätä ja särkyvää ja haurasta

ohjeessa sanotaan: sulata hitaasti

XCIV

Yhdellä ohuella henkäyksellä
- siihen missä niska ja kaula kohtaavat –
saat minut niin
pieniksi hitusiksi
halua ja ikävää

että en tiedä
kuka minusta enää kokonaisen tekee.

LXXXI

Kaikille muille
kaikista muista asioista

on helppoa sanoa
että aika parantaa.

LXXIX

Sano
sano etten minä kuvittele

sano että et ole tuollainen
vain kohteliaisuudesta

LXXV

Harhailen
ilman karttaa ja kompassia
sotkeudun sanojesi takkuiseen verkkoon
hukun omiin loputtomiin toiveisiini,

vastaisin
vaikka soittaisit kahdelta yöllä