CCX

Ja sitten on kiire
muistaa, varmistaa
miltä sun lapaluut
tuntuu kämmenissä,
iho sormissa

Enkä minä irrota
koska iholtasi on
lyhyt matka uneen

Vastaheränneet

Vastaheränneillä
meillä
on huulien ja ihon välissä
magneettikentän mentävä rako

pieniä pisaroita, lämmöstä ja lemmestä
juopuvia
Meillä on kaikki maailman
rohkeus mutta ei muuta tarvetta --
paitsi välittää, välittää ja
koskettaa

CCIX

Yksinäisistä illoista
soisin mieleen jäävän
juuri näiden
jolloin hymyilyttää ilman syytä

Sikermä yksinäisistä

ukkonen tammikuussa
leskenlehtiä hangella
ei kai
me

olla
satunnaisilmiö

-

joskus enemmän kuin ratkaisuja
etsin sanoja
joilla joku olisi
kertonut

miltä nyt tuntuu

-

todellisuutta ylläpidetään jatkuvasti,
se ei ole jossain odottamassa meitä

niin kuin minä sinua

-

sumeat yksinäiset viikonloput
ovat yhteenlaskettuina
enemmän kuin me

nyt pitäisi vain osata tulkita tulos

CCVIII

Onnellisuus
tavallisina aamuina
on kaikkein
onnellisinta.

Otteita muistikirjasta

Että tiedä se, jos jäät:

- perjantaisin maataan lattialla lukemassa runoja, katsellaan
taivasta ja toisiamme, jätetään laskut avaamatta
- muumirooibos parantaa kaiken
- aamuisin pussataan
ennen lähtöä

CCVII

ei näillä kyynelillä
mitään syytä ole

joskus niitä vain on enemmän kuin sanoja

CCVI

Eilen ei
tarvinnut sulkea maailmaa pois
       se oli jo valmiiksi toinen todellisuus
ja hetken turvallinen
kaikessa naurussaan

Ja sinussa

aurinkoisessa junassa
laitan silmät kiinni ja yritän kuvitella
kaiken vielä pois

CCV

Pieninä paloina
on sydämeni maailmalla

koti on tässä,
missä tahansa

Rakkaat, pidättehän
palasistani huolta
Kunnes palaan