Kevät III

Eikä sitten enää tarvita
ketään toista
kun muistaa miltä tuoksuu toukokuu,
miten hiljaisuus väreilee puissa ja
hiuksia pyörtävä ahava aavistaa jo kesää
varjossa nurmella aamukastetta

mutta sisällä hehku,
onni omassa hymyssä

CCXLVIII

kaikki kai me ollaan vähän vinksallaan,
kuka mihinkin, keneenkin

-

mietin vain että mitä sinä meistä muistat