Sivut

torstai 30. huhtikuuta 2015

CLIV

Nukun poikittain parisängyssä
kylpytakki yllä

tyhjät viikonloput
ovat liian kylmiä
yöpuvun pukemiseen.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

CLII

Ajelen pölyisessä kaupungissa
kohti auringonlaskua
ja mielessä
pyörii kuvia
sinusta, vuosia sitten


hätkähdän:
onko tämä todella elämä jonka haluan?

lauantai 18. huhtikuuta 2015

CLI

Sietäisit hävetä
samoilla lauseilla
isket kaikkia vastaantulijoita

vai onko vika sittenkin niissä
jotka yhä uudelleen ja uudelleen
uskovat lupauksiisi

perjantai 17. huhtikuuta 2015

CL

tässä keväässä
on jotenkin
puolet liikaa
kaikkea
(muistoja)
niin monta haituvaa
joista on vaikea pitää kiinni
yhtä aikaa


mä haluaisin edelleen
olla kuustoistakesäinen

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

CXLIX

Musta on tullut se joka muistaa
ostaa muumirooibosta mutta ei
hammasharjaa

olen se joka kirjoittaa huonossa asennossa muistiin
välähdyksiä
                 siitä arjesta
                 josta ei aina niin välittäisi (paitsi joskus maanantai-iltaisin)


mutta ei sitä ostoslistaa
koska muumirooibosta kyllä muistaa ilmankin.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

CXLVIII

Ihmisten keskellä
väkijoukossa
on usein
eniten yksin,
ei ketään kohdattavaa,
kukaan ei vilkuta risteyksessä
tai huuda
odottamaan.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

En halua kotiin

Vaikka sydämeni kuuluu pohjoiseen,
Helsingin joka kahvilasta saan
kolme ja puoli säettä runoihin
hukun massaan niin että kipu katoaa
ja makustelen kardemummateetä ja appelsiinimehua kanssasi Forumilla


ja sinusta minä kirjoitin koko viime yön.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

CXLVII

Vaikka mun paita näyttää siltä
kuin olisin kolmannella kuulla raskaana,
yks aamu mä istuin bussiin ja tajusin
miten paljon oon oppinu.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Torstai-iltaisin

nauramme yhdessä ja keskityn vain näyttämään mahdollisimman hyvältä,
eikä kukaan jälkeenpäin tiedä
miten tärkeitä
pieniä hetkiä
tapahtuu joka sekunti

ja siksi minulle tuli kiire
kesken Kiasman kolmannen kerroksen
kirjoittaa ylös kaikki se mitä muistan sinusta

ja ennen kaikkea itsestäni

ja miten mustavalkoista kaikki voikaan olla
niinä pieninä hetkinä
kun ei ole olemassa oikeaa tai väärää
On vain iho ihoa vasten