ja kun maailma ei sitten loppunutkaan
hän jäi ikkunalaudalle istumaan
tuijottamaan aamuyön tunteja,
puolituttuja autoja vesisateessa
hymyili joskus
pölykerroksen alle hautautuneelle anopinkielelle
toivoi että pilvet liikkuisivat
ja kun maailma ei sitten loppunutkaan
hän opetteli jälleen hengittämään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti