Sivut

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

CCXLVII

ja kun maailma ei sitten loppunutkaan
hän jäi ikkunalaudalle istumaan
tuijottamaan aamuyön tunteja,
puolituttuja autoja vesisateessa
hymyili joskus
pölykerroksen alle hautautuneelle anopinkielelle
toivoi että pilvet liikkuisivat

ja kun maailma ei sitten loppunutkaan
hän opetteli jälleen hengittämään

Ei kommentteja: