Joku näkee kaikki ne kyyneleet, kaikki hymyt ja halaukset
rautatieaseman seinät tietävät meistäkin melkein liikaa
Ja sitten kun aurinko ei enää niin häikäise
mina istun edelleen katselemassa lähdön tuntua,
kaikkia jotka lähtevät kiireesti saapuakseen halattaviksi jossain toisaalla,
ja kuvittelemassa että tulisit aivan yllättäen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti