CLXXIII

taidan silti itkeä enemmän
                 itseäni
kuin meitä

älä ota henkilökohtaisesti

CLXXII

kuvittele
vielä kerran
meidät kesäyöksi
heinäkuun hämärään

kuvittele
vielä kerran
kielet tanssimaan
samaan tahtiin

kuvittele
ihoni käsiisi
ja katso

minua silmiin

CLXXI

juoksen vapaana,
edelleen sillä yhdellä suoralla
kyyneleitä pakoon

illalla kietoudun peittoon ja
liimaan kädet kylkiin
että muistaisin
mihin minä
lopun

ja mistä alkavat muistot

CLXIX

Miten kevyesti
osaatkaan koskea

Miten paljon
sillä voikaan
sanoa

CLXVIII

Laitoin
nyyhkysoittolistan
pyörimään

ja unohdin itkeä.

Ihmissuhdekemiaa

sä tekstaat mulle
kännissä
jouluisin ja mä
sulle
juhannuksena

Todellinen

jos et voi olla läsnä toiselle
ole olemassa
edes itsellesi

Arkistojen kätköistä: 3

Elän menneessä
eniten silloin
kun kukaan
ei ole halannut minua
tähän aamuun

CLXVI

iltaisin
kokoan itseni
lattialta
ja hätistelen
toiveet takaisin
sängyn alle
ennen nukahtamista

CLXV

On tavallisia sunnuntaita ja sitten on niitä
jolloin aloitan kymmenen viestiä joita en kuitenkaan lähetä, enkä soita kenellekään,
kun hiljaisuus on tekosyy kolmansille päiväunille ja iltapalaksi tarjoillaan
suklaateetä ja jo jääkaapilta maistuvaa kurkkua,

kun halipula kulminoituu siihen että kasaan sänkyyn koko vaatekaapin sisällön.