CLXXXII

Yritän oppia
että ihmiset

voi välittää
ihan muuten vaan

CLXXXI

miten sitä joskus on vaan niin kiitollinensiunattuonnellinen,
ihan vaan elämästä
auringosta suklaasta rakkaista ex tempore-elämästä
väreistä muistilapuista arjesta luonnosta

Ja arvaa mitä:
osaan olla onnellinen
vaikket sä olekaan muuta kuin muisto

Älä vittu ikinä rakastu

syön jäätelöä ihan vaan että olis jotain tekemistä, luen Ruusuja Rosa Luxemburgille ja
leikin uskovani Tabermannia, vaikka oikeesti ainut
mitä opettaisin itelleni just nyt

                                                    älä vittu ikinä rakastu

pidän mörkömukista kiinni ihan kuin se ois viimeinen mitä mulla on, käsivarret kylmenee vanhassa t-paidassa ja surffaan huutonetissä
ihan vaan että

                 älä vittu ikinä rakastu

Myöhäistä.

CLXXX

Kaksi vuotta
nuoremmalle minulle
sanoisin juuri nyt

älä pelkää niin paljon

CLXXIX

Ja sitten tulee ilta
jolloin luulet kaiken olevan ohi

ilta jolloin
ikävä iskee lujimmin

CLXXVIII

Mun sydän on niin saatanan vereslihalla,
että älä tule lähemmäs

sorry. (enkä tiedä pyydänkö enemmän anteeks iteltäni
vai sulta.)

CLXXVII

Rakastatko sä mua myös niinä iltoina
kun mulla on ylisuuret villasukat, olen hukannut silmälasini ja
huonosti sheivatussa kainalossa kasvaa yksi harhakarva?

Rakastatko sä mua myös niinä iltoina
kun tarvitsen jonkun joka keittäisi teetä ja voitelisi valmiiksi sämpylän,
hieroisi naiseuden runtelemia jalkojani ja pitäisi kiinni kunnes nukahtaisin?

Ja unohdinko mainita: tämä on kaikki tai ei mitään.

CLXXV

liian usein
jää sanomatta:

kiitos,
kaikesta.

...

Nyt välähdyksiä löytyy myös https://instagram.com/runovalahdyksia/. Hupsista.

Luvassa ainakin vanhoja arkistonostoja, kenties muokattuja versioita blogin taipaleelta ja enemmän lainattuja sanoja viisaammilta.

CLXXIV

mä voin hymyillä
ja flirttailla ja nukkua
toisen kainalossa

mutta
Halla ja etelätuuli
saa mut puristamaan
ostoslistan nyrkkiin

nukkumaan mennessä
puren peukaloon punaiset jäljet