Kevät

jokin välitila
siitä mitä halusin
ja siitä mitä jäljelle jäi

tänään paistaa sentään aurinko

CXCV

ehkä kaikkea

ei olekaan tarkoitus
unohtaa

CXCIV

Näistä aamuista minä toivon muistavani
kuukauden Tabermannin kalenterissa, pörröiset hiuksesi ikkunaruudun kalpeassa valossa
kauniita sanoja ja puhalluksia kaulakuopassa
                 ehkä minä vähän toivoin että herätyskello ei olisi toiminut

Näistä aamuista jää kaikumaan
karhea kosketus, uninen katse ja 

Et ehkä arvaa
mutta joka ilta minä elän ne aamut uudelleen

Pelonkorvaaja

jätän vastaamatta,
katson ohi,
sanon tarpeettoman
kovia sanoja
koska suojakuoreni kestää ne paremmin
                                                           
                                                      sormia polttaa jos otan vielä yhdenkin askeleen

CXCIII

Lattialla maatessa
palat pysyvät paremmin paikoillaan
mutta sellaisina eilisinä hetkinä
mikään ei ole riittävästi,
ei minulle, ei nyt

(paitsi ehkä yksi pieni halaus)

CXCII

onneksi niistä öistä
jää sentään vesilasi
ja aamuista
sinulta tuoksuva tyynyliina
- en nähnyt unta

Carmina fortis

sanovat että tyhmyyteen

liittyy toimiminen vastoin omaa etuaan

eikä rakkaus sitä etsi

-

melkein kaikki suomalaiset pelaavat
vähintään satunnaisesti
niin kuin me

vaikkei tulella saa leikkiä

CXCI

aika
jonka olet käyttänyt rakastamiseen
ei ikinä ole mennyt hukkaan

ei ikinä, kuuletko

CXC

koskaan ennen ei hyytynyt hiljaisuus
ole tehnyt hengittämisestä yhtä hankalaa

ei irrottamista voi ikuisesti vältellä
mutta ikuisesti voi
pelätä m e n e t t ä m i s t ä

CLXXXIX

onko ihmisillä yleensä
välillä näitä aamuja
kun mikään ei riitä

sanomaan kaikkea - -

vielä illallakin
kämmenen ja ranteen rajalla
tuoksut sinä