Olemme vain ihmisiä

niin monia asioita
joita ei koskaan sanottu
kirjeitä joita ei ikinä lähetetty

älä anna
minun jäädä
kuiskaamattomaksi 

CLXXIX

inspiraationvärinen taivas
bussit on puolityhjinä jopa siedettäviä
                 ja silloin on aina aikaa ajatella
miten onnellinen
voi pieni ihminen välillä olla!

CLXXVIII

aamuja räntäsateessa, bussin ikkunassa
kaikilla on kiire
sateenvarjo jäi sun luo

aloitan lauseeni liian usein kielloilla
en aina jaksa uskoa --

jos ei ole absoluuttista tyhmyyttä
voiko olla absoluuttista rakkautta?

CLXXVII

Aina jotain jää
suudelmasta, sanomatta
sinusta                        minuun

Aina marraskuussa
yksi perjantai
vain päiväunille
aina signeerauksella                     sinun

CLXXVI

Toivottavasti muistat:
silloin kun yritän kadota

tarvitsen
vain käsiä
jotka muistuttavat
miksi olla tässä

Arkistojen kätköistä: 5

ja sinä päivänä maailma heräsi eloon
kun syksy, elämä ja sinä
kävitte päälle kunnon voimalla

...

Sarjassamme uusia aluevaltauksia: Välähdyksiä löytyy myös Facebookista!

CLXXV

iho muistaa
muistaa senkin
mitä ei sanottu

iho muistaa
yön vielä aamulla
kosketuksenikävän

iho muistaa
kädet
ja ihon

Inhimillisyyteni

opettelen muistamaan
ja luovuttamaan,
rakentamaan
                 muureja, kuoria, suojauksia

olemaan epätäydellisempi

ja yritän muistaa
että ehkä joskus
jonkun
olisi hyvä nähdä
minut

CLXXIV

valot syksyssä
värit ikkunassa
suurempi aallokko
                 hyvässä ja pahassa

miten valtava spektri kaikkea