CCLVIII

Ei:
- ole liian myöhäistä
- yksi ihminen voi kannatella koko maailmaa
- kannata katua, varsinkaan hymyjä
- ole väärin sanoa totuus
- mikään muutu vain toivomalla

CCLVII

miksi kukaan ei kertonut
mitä tällä kaikella ikävällä kuuluu tehdä

joka päivä unelmista luopumista

Risteykset

olisi kai täällä ollut
helpompiakin
polkuja

CCLVI

Koko syksyn oon vaan alottanut uusia laineja
22.06 ja miettinyt
miten kaiken vereslihan sais piiloon

(muumilaastaroitu sydän näyttää hieman hassulta)

CCLV

tähän aikaan yöstä
ei kannata miettiä
ketä sä rakastat

-

miten samalla kertaa on maailmavalmiiksi-päiviä,
ja niitä, kun juon teetä loputtomasti
jotta voisin pitää edes mukista kiinni
meistä en osannut

-

vastakkaiset asiat on totta yhtä aikaa
- pitäisikö sen lohduttaa?

CCLIV

muistatsä
näistä on ennenkin selvitty,
syksyistä ja miehistä

Perillä

Sylissä,
ihoon sormenleveyden matka,
sieluun ei sitäkään

CCLIII

ja juuri nyt kun on sydämenmuotoinen rakko kantapäässä
taivas täynnä värejä ja joki kirkas

hymyilet

CCLII

millä tavalla on lohdullista
taantua lattianrajaan, syödä astiakaappia vasten ja maata ikkunalaudan alapuolella
tuijottamassa sadetta
- itsesikö luulet löytäväsi?

CCLI

kai se on siunaus
että on paikkoja
joista saa yhä mukaansa sen tietyn
haikeuden

että jotain oli