voisit laskea kuivien
huulten halkeamat,
se tunne nauraa
sydämessä,
katse polttaa, iskee aina syvemmälle
varpaita kutisee, hengitys unohtuu
osaat ulkomuistista
sanoa missä kulmahampaassa hänellä on paikka
sisään, ulos, sisään, ja
– ulos, voisit upota hänen silmiinsä,
tuijotus istuu iholle,
kääntää olkaimet nurin
vesipisaroita
asfaltilla,
kuin iiristen pilkut, ne kuplivat vatsanpohjassa
ja tiedät että tämä on teidän hetki
jos uskaltaisit,
koskisit, mutta
tyydyt hymyilemään ja katseesi nuolee häntä
kuin sietämätön syyhy
kantapäässä, et voi olla
paikoillasi,
hän on ihan lähellä,
äkkiä kynnessä on outoja
kuvioita,
ja happi loppuu
ja hän on lähempänä,
lähempänä ja
tiesit että huulen
halkeama oli juuri siinä kohtaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti