Sivut

maanantai 4. elokuuta 2014

XLV

Kävelen
porras kerrallaan

jokainen vie minua
kauemmas sinusta
ja en haluaisi mitään muuta
kuin huutaa
että käänny nyt saatana takaisin.

4 kommenttia:

zaza kirjoitti...

Tässä yhdistyy herkkyys ja jonkinasteinen rujous. Tykkään.

Ja aina kannattaa huutaa ja kääntyä. Mitään ei ikinä tapahdu, jos kukaan ei viitsi tai uskalla.

Ester X kirjoitti...

Kiitos!!

Uskaltaminen on hankalinta, koska todellisuus pelottaa välillä.

Elina kirjoitti...

Täynnä tunnetta!
Tuli juuri sellainen olo, että niin juuri saatana. Ihana..

runosi muutenkin ovat ihanan suoria, lyhyitäa ja ytimekkäitä - tosin itse olen tottunut kerryttämään tunnetta pitkästikkin ja lukemaan pitkiä runoja. Lyhyisiin on hankala ladata niin paljon valoa ja väristyksiä kuin pitkiin runoihin. Onnistut silti kunnioitettavasti!

Ester X kirjoitti...

Kiitos!

Omasta mielestäni pitemmästi kirjoittamisessa on se riski, että toistaa itseään. Ainakin jos on näin yksinkertainen ihminen kuin minä :D mutta hienoa, että tää herätti ajatuksia.