Sivut

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Onhan se ikäväkin oikeastaan aika pirun kaunista

Tässä kirkkaassa kaupungissa
tässä auringossa
kun taivas kiiltää ja
hengitän kevättä,

muistot kulkevat mukana
vaivatta

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onpa ihana tuo lopetus. Voi ihan tuntea tuon tunnelman mitä kuvaat, sitä arvostan, että runo kuvailee jotain muutamilla sanoilla niin taitavasti että tunnen sen elävästi.

Ester X kirjoitti...

Voi, ihanaa, että tunnelma tavoitti. Kiitos paljon!