Carmina tibi

I
onnellinenkin ikävä
vetää sydämen
ihan vereslihalle

ei askeltakaan enää

II
syksy silmälaseissa
makaan maassa, vaahteranlapsien ympäröimänä
tuletko?

ennen kuin ensilumi ehtii

III
äläkä luule rakas
että lakkaisin muistamasta ihoasi
kun et ole ottamassa
ikävästä kiinni

ennen kuin lähden