Sivut

torstai 16. helmikuuta 2017

CCXLI

aamulla
kosteat silmäkulmat muistaa
mihin ilta loppui
mistä alkaa ikävä

2 kommenttia:

koboltti.1 kirjoitti...

Moi

Johan heitit riipaisevan totuuden elämästä.
Kyyneleen muisti sai uuden ulottuvuuden.
Suru tuntui ikävässä olevan syvällä.

Hieno.

Ester X kirjoitti...

Niin, elämä on täynnä monenlaisia totuuksia, joskus myös kyyneleitä.
Kiitos kommentista!