Kai tiedät

ne väärät
eivät rakasta sinua
yhtään enempää
vaikka sietäisit aivan kaiken

CCLXV

Voiko samalla kertaa itkeä ikävästä
kaikkien menneiden perään

CCLXIV

jos voit sanoa
jotain ilahduttavaa
sano

eikä monellakaan asialla
joita nyt murehdit
ole suurta merkitystä
viiden vuoden kuluttua

CCLXIII

Tarvitaan:

viestimaratoneja WhatsAppissa, naurua, flunssaton elämä, muistoja, välillä kivi kengässä, hymyilevä vastaantulija, ”kiitos” kadulla, kaikki se toivo, tulevaisuus

miten keväisin koko maailma
on äkkiä auki
vaikka samalla sitä haluaisi ryömiä peiton alle
maaliskuuksihuhtikuuksi, ja toukokuussa herätä

ja katse, joka pitää juurettomuuden kauempana,
siinä on koti.

CCLXII

se miten ihmiset katsovat toisiaan
kertoo yleensä
kaiken tarpeellisen

CCLXI

Ota kiinni hetkistä
tyynyliinan painaumasta poskessa
tuntemattoman hymystä ruuhkabussissa
ikkunalaudalle siivilöityvästä valosta, auringosta

Kyllä se kevät aina tulee

Katsoa

miten erinäköiseksi elämä muuttuu
kun joskus osaan katsoa
niin kuin sinä minua

CCLX

Ne ihmiset,
joiden on tarkoitus pysyä
pysyvät kyllä

CCLIX

Rakas

Sinä olet se jolle sanottuna se
kuulostaa eniten minulta

CCLVIII

Ei:
- ole liian myöhäistä
- yksi ihminen voi kannatella koko maailmaa
- kannata katua, varsinkaan hymyjä
- ole väärin sanoa totuus
- mikään muutu vain toivomalla