CCXLIX

onko niin että emme sano mitään
koska sanottua
ei saa 

takaisin

Kevät III

Eikä sitten enää tarvita
ketään toista
kun muistaa miltä tuoksuu toukokuu,
miten hiljaisuus väreilee puissa ja
hiuksia pyörtävä ahava aavistaa jo kesää
varjossa nurmella aamukastetta

mutta sisällä hehku,
onni omassa hymyssä

CCXLVIII

kaikki kai me ollaan vähän vinksallaan,
kuka mihinkin, keneenkin

-

mietin vain että mitä sinä meistä muistat

Uutisia 2

Tähän pitäis olla hienot saatesanat, mutta kerrankin vetää hiljaiseksi. Enkä minä kuitenkaan soita -kirja löytyy Mediapinnan verkkokaupasta.

Ps. suoraan sähköpostilla runovalahdyksia(at)gmail.com voit tilata omistuskirjoitusversion!

CCXLVII

ja kun maailma ei sitten loppunutkaan
hän jäi ikkunalaudalle istumaan
tuijottamaan aamuyön tunteja,
puolituttuja autoja vesisateessa
hymyili joskus
pölykerroksen alle hautautuneelle anopinkielelle
toivoi että pilvet liikkuisivat

ja kun maailma ei sitten loppunutkaan
hän opetteli jälleen hengittämään

CCXLVI

silitä hartioilta pois
kaikki nämä pitkät päivät
ja ota mukaasi kaikki tämä rakkaus
jonka vahvin saa kantaa

Uutisia

NO NYT.
Kuulkaas rakkaat, mun runokirja Enkä minä kuitenkaan soita ilmestyy tänä keväänä. Tilaan kirjoja omaan myyntiin heti kun saan 20 kappaleen minimimäärän täyteen, eli nyt voi haluamaansa kanavaa pitkin ilmoittaa mulle mikäli haluaa teoksen itselleen. Hinta on 25 euroa (sis. postit) tai 20e ilman postitusta.

Sydänsydänsydän kaikille teille jotka ootte kulkeneet mukana tähän asti.

CCXLV

ole sinä se valo
ole hiuksia pyörtävä ahava
joka jättää poskille punan
iholle ikävän
ole hyvinpitelevät kädet

sillä nyt sen voi jo sanoa:
olemme selvinneet pimeästä

CCXLIV

laita silmät kiinni
h e n g i t ä
et kuitenkaan voi muuta kuin luottaa
t o i v o a

CCXLIII

On jo maaliskuu
makuuhuoneen varjot lankeavat oudosti
pidän itse itseäni kädestä
illoissa kesän valo

Ehkä tänä keväänä jään henkiin