CCLI

kai se on siunaus
että on paikkoja
joista saa yhä mukaansa sen tietyn
haikeuden

että jotain oli

Vähemmän kaduttaa rohkeus

puoliyö ja kaihon värinen taivas
enemmän elämässä kai kaduttaa ne tekemättömät asiat
ne asiat

puolikkaiksi jääneet halaukset
laiturilla juomatta jääneet aamukahvit
suutelemattomat hyvät yöt

katso vielä kerran

Lähtemisiä

Joku näkee kaikki ne kyyneleet, kaikki hymyt ja halaukset
rautatieaseman seinät tietävät meistäkin melkein liikaa

Ja sitten kun aurinko ei enää niin häikäise
mina istun edelleen katselemassa lähdön tuntua,
kaikkia jotka lähtevät kiireesti saapuakseen halattaviksi jossain toisaalla,

ja kuvittelemassa että tulisit aivan yllättäen

CCL

onnellista on kun toisinaan
on vielä päiviä
joiden jälkeen sitä ajattelee

                 auringonpolttamana ja mieli kevyenä

voi kai tässä maailmassa joku vielä kestääkin

CCXLIX

onko niin että emme sano mitään
koska sanottua
ei saa 

takaisin

Kevät III

Eikä sitten enää tarvita
ketään toista
kun muistaa miltä tuoksuu toukokuu,
miten hiljaisuus väreilee puissa ja
hiuksia pyörtävä ahava aavistaa jo kesää
varjossa nurmella aamukastetta

mutta sisällä hehku,
onni omassa hymyssä

CCXLVIII

kaikki kai me ollaan vähän vinksallaan,
kuka mihinkin, keneenkin

-

mietin vain että mitä sinä meistä muistat

Uutisia 2

Tähän pitäis olla hienot saatesanat, mutta kerrankin vetää hiljaiseksi. Enkä minä kuitenkaan soita -kirja löytyy Mediapinnan verkkokaupasta.

Ps. suoraan sähköpostilla runovalahdyksia(at)gmail.com voit tilata omistuskirjoitusversion!

CCXLVII

ja kun maailma ei sitten loppunutkaan
hän jäi ikkunalaudalle istumaan
tuijottamaan aamuyön tunteja,
puolituttuja autoja vesisateessa
hymyili joskus
pölykerroksen alle hautautuneelle anopinkielelle
toivoi että pilvet liikkuisivat

ja kun maailma ei sitten loppunutkaan
hän opetteli jälleen hengittämään

CCXLVI

silitä hartioilta pois
kaikki nämä pitkät päivät
ja ota mukaasi kaikki tämä rakkaus
jonka vahvin saa kantaa